Vaan ei, kyseessä on 105 litrainen terraario, jonka asukkaat ovat kaikki rakkaita lemmikkejä. Asukasluku on vaihdellut 2-8 hiiressä, tällä hetkellä terraariota asustaa 3 jo iäkkäämmän puoleista neitiä. Yhteensä hiiriä meillä on ollut 12 ja tässä kuvin esittely heistä, niin jo edesmenneistä rakkaistamme kuin nykyisistäkin pikkuisistamme.
Ensimmäinen kuuden tytön laumamme:
Olen koko ikäni ollut vahvasti kissaihminen enkä oikeastaan lapsenakaan muista jyrsijöistä erityisemmin haaveilleeni. Hiiret olivatkin mulle aivan vieraita lemmikkejä ennen kuin muistan keväällä 2008 ensimmäistä kertaa eläinkaupassa ihastelleeni hiiriä. Kyseessä oli mustavalkoinen hiiri, joka oli mun mielestäni maailman kaunein. Muistan hämmästelleeni, miten kamalan pikkuruinen voikaan toinen olla! Vielä ei hiirikuume voittanut, mutta en myöskään saanut tuota pientä mielestäni.
^ Pulla ja Ovimies.
Sitten kesällä 2008 sattuman kautta päädyin lemmikkieläinliikkeeseen kuukaudeksi työharjoitteluun (en ole muuten alalla), missä työnkuvaani kuului lähinnä terraarioiden ja akvaarioiden siivoaminen, siivoaminen ja siivoaminen. Siinä lopulta pääsin sitten tutustumaan hiiriinkin lähemmin. Valitettava tosiasiahan on, että lemmikkieläinliikkeistä hiiren ottaessaan ei voi ikinä olla varma, mitä saa. Liikkeessä eläimiä ei juuri ehditä käsittelemään ja tuolla niiden olot oli muutenkin hieman kyseenalaiset. Itseänikin yksi hiiristä puri ja voin kertoa, että se sattuu ja paljon! Kissan purema ei ole mitään siihen verrattuna, kun pieni eläin iskee talttahampaansa ihon läpi. Au au au. Pelkoa eläimiä kohtaan mulle ei kuitenkaan jäänyt, vaikka useat noista olivatkin varsin äkäisiä ja muutama pikkuinen talvikkokin mua lopulta puri useamman kerran :P
Mutta ne hiiret, ne veivät sydämeni täysin. Heillä oli myynnissä 5 kaunista tyttöä, yksi mustavalkoinen ja 4 ruskeavalkoista. Niitä sen kuukauden sitten "sillä silmällä" katselin ja koko ajan toivoin, että joku kävisi ne pois ostamassa :D Näin ei kuitenkaan käynyt vaan lopulta työharjoittelun päätyttyä se olinkin minä, joka kuskasi kotiin 2 tyttöä tarvikkeineen.
Jostain syystä olin alkanut kutsua hiiriä mielessäni kissojen nimillä, joten ensimmäiset tyttömme olivat Misse ja Viiru.
Koska terraario oli niin valtava kahdelle hiirelle, ei mennyt varmaan viikkoakaan ennen kuin kotiin hivuttautui toisesta lemmikkieläinliikkeestä ensin kaksi ja heti perään toiset kaksi tyttöä :D
Rekku, Rousku, Hiiri ja Tyttö.
^ Töppönen vahtii taustalla :D
Tämän kuuden tytön lauman kanssa elimme aikamme, kunnes sairaus/vanhuus alkoi laumaamme verottaa. Ensimmäisten hiirten kuoltua, saapuivat laumaa täydentämään pikkuiset Musti ja Mirri.
Kun lopulta jäljellä oli enää Musti ja Mirri, otettiin laumaan täydennystä neljän pikkuisen voimin. Nämä tulivat suoraan kasvattajalta, joten ehdin hetken kuumeilla ennen kuin sain pikkuiset noutaa kotiin :D
Nämä pikkuiset tosiaan saapuivat meille vuosi sitten ja nyt heistä on jo Ovimies menetetty. Kaunein ja rakkain hiirilapseni.
Toistaiseksi jäljellä ovat vielä 3 pikkuista.
Ylipainoinen Pulla, joka rakastaa ruokaa sekä ruokaa tuovaa ihmistä.
Ystävällinen Pipari, joka aina on vastassa kurkkimassa, kun terraarion kantta avataan.
Arka ja pienikokoiseksi jäänyt Ritari Ässä. Kavereiden kesken Ässä vaan :D
Miksi sitten hiiriä?
Hiirissä on samalla tavalla "sitä jotain" kuin kissoissakin. Kun hiiriin tutustuu, alkaa niistä erottaa selvästi omat luonteenpiirteensä ja vaikka luulis, ettei tuommoiset lasilaatikon asukkaat paljon ulkomaailmasta ymmärrä, nekin kyllä oppivat omat ihmisensä tunnistamaan. Kun hiiriä riittävästi käsittelee, niistä saa aivan ihastuttavia seuraeläimiä, jotka tykkäävät paijailusta, vaikka useimmiten keskittyvätkin tutkimaan sormien välejä ja taskuja lähinnä herkkupalojen toivossa :D
Meillä kissat ovat ensisijaiset halilemmikit, joihin hellyyskohtaukset puretaan ja hiiret pidetään lähinnä käsikesyinä, jotta niitä pystyy hoitamaan ja käsittelemään ongelmitta. Silti aina laumasta erottuu jokunen yksilö, joihin kiintyy enemmän ja, jotka enemmän ihmiseen kiintyy. Itse kuitenkin olemme päätyneet tyttöihin, jotka voivat elää laumana, jolloin niistä on paljon seuraa toisilleen. Vaikka yksittäiset hiiret ovatkin aivan ihastuttavia, on lauman keskinäistenkin touhujen seuraaminen ihan mahtavaa :D
Itse rakastuin hiiriin ja gerbiileihin, koska ne molemmat näyttivät tykkäävän nukkua kaikki yhtenä kasana oman laumansa kanssa. Ja voiko olla mitään hellyyttävämpää kuin kasa pikkuruisia eläimiä? <3 Gerbiilit kuitenkin tuntuu olevan melkoisia ADHD-lapsia ja niiden kanssa sai olla tarkkana, ettei joku valopää loikannut terraariosta ulos heti ovea raotettaessa. Gerbiileillä tuntui myös olevan hyvin vahvasti omat touhunsa, kun taas hiiret aina kurkistelivat uteliaina mitä ihmiset tekee ja joko saadaan ruokaa :D Ehkä gerbiilitkin sitten ihmiseen paremmin kiintyisivät, jos ne viedään eläinkauppaympäristöstä pois, mutta itse olen pysyvästi menettänyt sydämeni hiirille :)
Vielä muutama kaverikuva.
^ Neniä näkyy kolme, mutta tyttöjä oli 6 tuonne yhtä aikaa ahtautunut.
Ihaaaniiiaaaa!!!!!! <3 <3 <3 <3
VastaaPoistaEikös vaan olekin ^_^
VastaaPoista