Hieno neiti Milli kävi siis sunnuntaikylässä muutaman tunnin meidän kissoja taas viihdyttämässä. Emäntänsä oli kovassa kiireessä Millin tuodessaan, joten kissat eivät juuri ehtineet tajuta mikä niihin iski, kun Milli vaan ilmestyi paikalle ja ihmisetkin olivat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :D Viime kerralla epäluuloinen Hanikin unohti sähistä ja murista ihan kokonaan!
Hieman huono kuva, mutta kyllä siinä kaikki kolme näkyy! Hyvin kuvaava kuva itseasiassa. Milli säntäsi heti hiirivahtiin, Töppösen ihmetellessä sängyllä ja Hanin tarkkaillessa vähän kauempaa hieman varautuneena.
Kaiken kaikkiaan tämä vierailu sujui paljon luontevammin ja osat kääntyivät lopulta niin päin kuin olin alkujaan olettanutkin. Eli Hani enää lähinnä hieman arkaili ja Milli otti sen hyödykseen ja koitti vähän isotella. Onneksi kuitenkin hiirien lumous oli yhä tallella niin ei Millikään muistanut juuri toisia kissoja huomioida :D Niin ja Töppönen... Tarvitseeko sanoakaan?
Jossain vaiheessa Milliin iski jokin riivahenki ja Milli sai hillittömän määkykohtauksen :D Toki Millin äänekkääksi kissaksi tiesin, mutta voi helkkari silti! Huutoa, huutoa, huutoa. Yritin (en ollut tarpeeksi nopea taas) napata kuvaa suu korviin asti auki määkyvästä Millistä ja sekös neitiä ilahdutti xD Useammin Milli kylään! Sain elämäni ensimmäisen kerran kunnolla ikuistettua sähisevän kissan!
Vaikka kuvasta innoissani olenkin niin ymmärsin kyllä jättää kissan omaan rauhaansa. Vaikka sehän ei kyllä Milliä rauhoittanut. Ilmeisesti meillä on ihan kamalaa, koska piti käydä ulko-ovella itkemässä ja ovea raapimassa. Ei saisi toisen turhautumiselle nauraa, mutta kyllä mua aika paljon kieltämättä nauratti kissa, joka on selvästi päättänyt ovesta päästä, hyppää oven kahvaan ja jää siihen roikkumaan, kun on niin kevyt, ettei kahva edes yhtään taivu toisen painosta xDDD Oikeasti suloista. Ja paljon mukavampi tuommoinen kahvassa keikkuva kissa kuin ne kissavieraat, jotka saavat kahvaa rämpytettyä :P
Noh, Milli tosiaan joutui nöyrtymään ja siirtyi ikkunalle. En tiedä, mitä tapahtui, mutta kauhean huudon ja rääkymisen saattelemana oli taas verhot lattialla, kun ehdin katsomaan. En tilannetta nähnyt, mutta oletettavasti Hani oli hypännyt ikkunalle tajuamatta, että Milli on siellä ja senhän voi arvata, mitä kaksi pelästynyttä kissaa saa aikaan.
Kuva kertoo taas paljon. Hani näyttää lähinnä hämmentyneeltä, kun Milliä vaan vituttaa :P
Näin pari ekaa tuntia siis, loppupäivä sujuikin rauhallisissa merkeissä. Kukin kissa puuhaili omiaan ja syömäänkin Milli ja Hani mahtuivat metrin päähän toisistaan. Ja hiiret vaan on suosittua viihdettä kaikkien kissavieraiden keskuudessa :D (Hiiri kuvassa terraarion vasemmassa reunassa.)
Yksi lähikuva hiirestäkin, kun sellainen kerrankin sattui päiväsaikaan olemaan esillä :) Meidän ylipainoinen hiiremme Pulla <3 Meillä tosiaan tällä hetkellä neljä hiirityttöä asustaa ja Pulla onneksi on ainoa, joka tuollaiseksi punkeroksi on kasvanut. Kuten näkyy niin ruoka maittaa. Ainoa tytöistä, joka päiväsaikaan ruokakipoilla viihtyy :P
Mutta kuten aina, väsy voittaa ahkerimmankin hiirivahdin <3
Ja tuttu paikka kirjahyllyn päällä, josta omistajansakin sai Millin hakiessaan hätyytellä.
Vähän taisi kyllä kissavieras käydä omienkin kissojen voimille taas. Hani ainakin on ollut aivan tukossa koko illan vieraan lähdettyä :D
Ja Töppönen tässä vieressä tietokoneen päällä auttaa blogin päivittämisessä!
Vähänkö hienoa! Vauhdikasta ja mielenkiintoista! Siksipä haastoimme teidät! Kysymyksiä löytyy Naukulasta ja lähestymistapa vapaa!
VastaaPoistaMeillä käy kissavieraita vaan takapihalla. Kerran kävi koiravieras ja meillä ei tykätty yhtään :)
VastaaPoistaNaukulan Mamma, täytyypä vastata, kunhan joulutorttutalkoiltani ennätän! :D
VastaaPoistaTasha, voi koiravierasta! :D Meillä ei kerrostalossa kutsumattomia eläinvieraita näy, kun kaikki näkemäni kissatkin (onneksi!) ovat ulkoilleet kiltisti omistajansa kanssa :)
Aivan mahtavia kuvia! Toivottavasti hiirenne saavat juomaveden mukana jotain rauhoittavaa, kun niitä jatkuvasti tarkkaillaan vesi kielellä ;-)
VastaaPoistaTöppönen on hurrjan hieno maatiaispitkäkarvatiikeri! Olen ihan fani. Oma Ransuni on norjalainen, mutta entinen Viljo-kissani oli pitkäkarvainen maatiainen. Vaikka kaikki kissat on ihania oikeastaan, mutta Viljon myötä menetin sydämeni pörröisille karvaturreille.
Enemmän olis kissat välillä rauhoittavien tarpeessa kuin hiiret :D Hiiret on hyvin tottuneet ylimääräiseen yleisöön eivätkä juuri lasin takana kuikkivista kissoista välitä :) Välillä saattavat tulla kissaa katsomaan, että toiko se heille jotain ruokaa xD Hiiret ei ehkä aivan ole ymmärtäneet osaansa. Mutta tosi kiltisti kaikki kissat on osanneet hiiriä katsella! Välillä joku hoitokissa saattaa lasia vähän tassulla taputella, mutta eipä sekään näytä hiiriä häiritsevän.
VastaaPoistaTöppönen on kyllä tuommoinen kaunis poika <3 Vielä kun karvansa kasvaa takaisin täyteen mittaan! Mä itse olen aivan rakastunut lyhytkarvaisiin maatiaiskissoihin, mutta onhan nuo pitkäkarvaiset kyllä upeannäköisiä. Etenkin jykeväpiirteiset rotukissat ovat aika vaikuttavia (kuten kaunis Ransu). Tuo Töppönen kun on niin kovin pehmeäpiirteinen ja katsekin vähän semmoinen hömelö niin itse en sitä aina osaa vakavasti ottaa :D