Itse kuitenkin suosimme niin omien kuin hoitokissojen suhteen kissojen suoraan yhteen päästämistä. Tapaa, jolloin kissoille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin tulla toimeen ;D Ensin annetaan kissojen haistella toisiaan kuljetusboksin läpi ja, mikäli ei epävarmaa sähinää suurempaa reaktiota synny, päästetään uusi kissa boksista. Tämän jälkeen tottakai tarkkaillaan kissojen eleitä ja muutenkin suhtautumista toisiinsa ja muutenkin uuden kissan kotiuduttua on ihmisen velvollisuus vahtia, etteivät kissat pääse satuttamaan toisiaan. Yleensä kuitenkin uusi kissa joko luikkii jonnekin piiloon ja vanhat jäävät hölmöinä ihmettelemään ja haistelemaan tyhjää boksia. Tai sitten uusi ei tajua pelätä, jolloin vanhat menevät hämilleen, sähähtävät hieman ja tarkkailevat uutta tulokasta kauempaa.
Mä en näissä tapauksissa kuitenkaan osaa antaa ainuttakaan pätevää vinkkiä. Meillä tutustuminen tosiaan on tapahtunut aina ongelmitta ja se on hyvin pitkälti kissojen kiltin ja toiset hyväksyvän luonteen ansiota. Jokainen kissa kuitenkin on oma persoonansa ja välillä voi käydä niinkin, että mistään keinoista ja nikseistä huolimatta kissat eivät ikinä opi hyväksymään toisiaan.
Ensimmäinen kissamme, Minttu-Poika, oli 8 kuukauden ikäinen pienen Kiti Reijon saavuttua perheeseemme. Hassu Minttu pelkäsi Kitiä! Kiti olisi reippaana pikkukissana tullut heti tutustumaan, mutta Minttu-raasu pakeni aina pienen lähestyessä. Tämä ei kuitenkaan tomeraa pikkukitiä haitannut vaan tämä jatkoi rauhassa uuteen kotiin tutustumista ja lopulta kiipesi sohvalle nukkumaan hämmentyneen Mintun kylkeen.
Onneksi Minttu oli leppoisa luonne ja sillä riitti loputtomiin kärsivällisyyttä tuon ylienergisen pikkupennun kanssa! Alkuaikojen kuvat ovat valitettavan huonolaatuisia, mutta hyvä esimerkki pikkukissojen touhuista on uuden isoveljen häntää saalistava pikku-Kiti :D
Töppöseen suhtauduttiinkin hieman epäluuloisemmin. Minttu tapansa mukaan hieman arkaili uutta tulokasta, kun taas Kiti ei ollut uudesta tulokkaasta lainkaan mielissään ja päätti sähistä tälle. Vihamielistä Kitinkään sähinä ei ollut, lähinnä epäluuloista. Tuossa vaiheessa meillä ei vielä juurikaan toisia kissoja vieraillut :)
Ihan alkuun isommat kissat saivat haistella uutta pentua kopan läpi. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia! xD Pikkuinen haisteli innokkaana vastaan, kun taas isot kissat olivat silmät aivan lautasina, että "Siis MIKÄ tää on!?!".
Ensimmäinen ilta sujui niin, että pikkuinen Töppönen touhuili reippaana omiaan ja isot kissat tyytyivät lähinnä tarkkailemaan pikkuista kauempaa. Töppösen lähestymisyrityksiä joko väistettiin tai sitten sille sähistiin, mistä pieni valopää ei tietenkään välittänyt vaan viipotti jo häntä pystyssä uusiin puuhiin ison kissan vielä jäykistellessä paikoillaan :D
Tyypillinen asetelma Töppösen ensimmäiseltä illalta: kaksi tarkkailijaa ja mitään mistään välittämätön pikkutouhuilija.
Seuraavana päivänä olikin sitten juhannusaatto, jolloin lähdimme mökillä juhannuksen viettoon ja otimme pikkuisen Töppösen mukaamme. Illalla kotiuduttuamme isot kissat tulivat totutusti meitä ovelle vastaan ja hännät pystyssä tervehtivät Töppöstäkin, kun päästimme sen suoraan eteisessä kuljetuskopastaan ulos. Töppönen vilisti heti isoja kissoja kohti, Kiti käveli vastaan ja puski Töppöstä! Voitte uskoa, että olimme tipauttaa silmät päästämme! :D Tämä on sitä kissojen logiikkaa, jota en tule ikinä ymmärtämään. Kai se meni jotenkin niin, että kissat tuumasivat "Kato! Tuttuja! Tuttuja tervehditään. *puks* " ;D Jokatapauksessa tämän suloisen kotiutumisen jälkeen kissat käyttäytyivät kuin olisivat aina olleet yhdessä ja isot kissat ottivat Töppösen täysin hoiviinsa. Molemmat suhtautuivat hyvin kärsivällisesti pikkuiseen häntää purevaan ja kimppuun hyppivään pentuun ja jo samana iltana Töppönen ja Minttu nukkuivat yhdessä :)
Pidän itseäni hyvin onnekkaana. Parhaimmillaan meillä on ollut yhtä aikaa 3 kissaa, jotka kaikki hyväksyivät toisensa ongelmitta. Samoin hoitokissoja meillä käy aina silloin tällöin eikä kertaakaan ole tullut ongelmia hoitokissojen sopeuttamisella omaan porukkaan. Toki pakolliset sähinät ja varuillaan olemiset kuuluvat asiaan, mutta ikinä en ole joutunut kissojen takia pelkäämään. Ei väliä, millainen sähisijä on meidän lauman sekaan heitetty, aina meidän kissat ovat uuden hyväksyneet. Tai lähinnä Minttu arkaili ja vältteli, Kiti pysytteli omissa oloissaan ja Töppönen ei vaan ymmärrä, että sille sähistään :D
Töppönen on tosiaan hieman yksinkertainen eikä aina tunnu ymmärtävän toisten kissojen kieltä. Liekö osasyy liian varhaisella luovutuksella? Töppönen ei joko ymmärrä tai ei välitä, jos sille sähistään tai muristaan. Kovasti sähisevää kissaakin tämä yrittää lähestyä rohkeasti suoraan edestäpäin. Vieraan kissan uhkaavat eleet saavat Töppösen korkeintaan pysähtymään, ei koskaan perääntymään tai osoittamaan alistumisen merkkejä. Heti sähinän lakattua alkaa lähestymisyritys uudelleen :D Kynttä ja tassuakin Töppöselle saa tarjota - silloin Töppönen viimein ymmärtää perääntyä. Tai no, ellei toinen suoraan päälle tule niin yleensä Töppönen lähinnä katsoo toista kissaa kummastuneena ja saattaa hieman nojata taaksepäin toisen tassujen ulottuvilta. Mikä typerä, typerä kissa!
Mitään ei kuitenkaan ikinä ole sattunut. Suureksi osaksi varmaankin siitä syystä, että lähes kaikki Töppösen tapaamat kissat ovat olleet pohjimmiltaan mukavia ja ainoastaan sähisseet pitääkseen oman tilansa Töppösen yrittäessä liian lähelle. Näissä tapauksissa Töppösen avoimesta tutustumishalusta usein onkin lopulta enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun Töppönen pitää ruumiinkielensä rentona ja osoittaa aitoa kiinnostusta vieraita kissoja kohtaan, eivät vieraatkaan tunne oloaan kauaa uhatuksi.
Itse rakastan kissoja syvästi ja nautin laumasta ympärilläni, joten olen todella onnekas voidessani ottaa tuttujeni kissoja meille tarvittaessa hoitoon. Haaveilen jonakin päivänä meilläkin taas olevan vähintään sen kolmen kissan lauman, mutta jospa sitä ennen saisimme edes sen toisen kissan kotiin ja jatkamme avoimena kissojen hoitokotina :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti