Herra Töppösen takkuprojekti

Mä olen aina uhonnut, että meille ei pitkäkarvaista kissaa oteta ja ihan syystä. Pitkään karvaan tuli hairahdettua kuitenkin ja nyt sitten "kärsitään seuraamuksista". Töppösellä on todella ohut ja pehmoinen karva, joka myöskin takkuuntuu helposti. Päivittäisestä harjaamisesta huolimatta takkuja tuntuu syntyvän loputtomiin. Olen saanut Töppösen myös kiinni "tupeeraamasta" turkkiaan eli kissa raapii itseään koiratyyliin potkimalla, jolloin pohjakarva huopuu. Eikä tuo kissa tunnu muutenkaan osaavan itse turkistaan yhtään huolehtia :P Jos illalla kissan harjaa niin jo aamulla siltä saa nyppiä alkavaa takkua leukaparrastaan. Muutenkin tuo pestessään keskittyy lähinnä kuolaamaan turkkiaan.

Meillä pääsi siis käymään niin, että harjaamisesta huolimatta Töppösen turkki pääsi pahasti paakkuuntumaan. Ilmeisesti meillä oli huono harja, sillä pohjakarva oli todella pahasti huopunut ennen kuin asia vasta huomattiin, vaikka harjatessa harja tai kampa eivät takkuihin kiinni jääneet ja silitellessä ja rapsutellessa turkki tuntui aivan tasaiselta. Takut iskivätkin suoraan karvan juureen kiinni, jolloin takkujen leikkaaminen saksilla oli todella hankalaa.

Lopulta päädyimme ratkaisuun ajella Töppösen turkki kokonaan pois takkuuntuneilta alueilta. Ja se sitten olikin melkoinen projekti :D Jatkossa koitamme huolehtia Töppösen turkista huolellisemmin, sillä uudestaan en tähän urakkaan ihan heti ole lähdössä. Nyt on Töppöselle Furminaattori hankittu ja saimme kaveriltani turkinpesu-/hoitoaineita testiin. Lisäksi käymme turkin säännöllisesti kammalla vastakarvaan läpi, jolloin pohjatakut paljastuvat.

Ensimmäinen kissani, Misu, oli myös puolipitkäkarvainen, mutta se osasi itse pitää hyvää huolta turkistaan aivan vanhuuspäivilleen asti, jolloin se ei lopulta enää taipunut selkäänsä pesemään. Misunkin turkki oli tosi pehmoinen ja höttöinen, mutta sen turkinhoitoon riitti se, että harjasi tavallisella ihmisten hiusharjalla turkin silloin tällöin läpi. Samoin tuon avomieheni ensimmäinen kissa oli puolipitkäkarvainen, mutta tämä ei antanut juurikaan harjata itseään ja sen turkinhoito koostuikin lähinnä ajoittaisesta takkujen leikkelemisestä. Sen turkki kuitenkin oli päältä melko sileä, joten se pysyikin suht hyvässä kunnossa. Niinpä on ollut melkoinen järkytys itselle huomata, miten valtavasti oikeaa työtä tuon Töppösen turkki vaatii pysyäkseen kunnossa!


Töppösen takkuprojektista on jo pari viikkoa aikaa, mutta sairasteltuani hieman tuossa välissä, saan kuvat julki vasta nyt. Tässä siis projekti kuvin ja sanoin:

"Ennen" -kuvat. Päältä päin takut eivät tosiaan näkyneet, mutta kyllä niitä siellä oli!







Töppösen menettämät karvat:



"Jälkeen" -kuvat, eli mitä jäi jäljelle :D



Meidän nakupoika <3



Saamani vammat koko projektin aikana! :D Huomatkaa: ainoastaan yksi pikkuinen naarmu, josta tuli edes nimeksi verta. Koko projekti kesti kuitenkin 2 tuntia harjaamisineen, turkin ajelemisineen ja pesuineen.



Hieman meinasi Töppöstä alkaa turhauttaa ja kyllästyttää paikoillaan odottelu, mutta muuten poika oli kiltisti koko projektin alusta loppuun. Ainoastaan kainalossa takku oli pureutunut niin ikävästi ihoon kiinni, että Töppösen piti pyristellä vastaan. Tällöinkin se murisi, sähisi ja uhkaili, mutta järeimmät voimakeinot, jotka saimme osaksemme oli "aggressiivinen nuoleminen". Eli kissa teki hyökkäyksen kuin purrakseen, mutta lopulta vain nuoli kiinni pitelevää kättä niin vimmatusti! :D Hassu kissa.

Takkuprojekti sisälsi tottakai vielä irtokarvojen pois pesemisen. Ajattelin kissan olevan jo täysin turhautunut koko projektiin, mutta ihan kiltisti Töppönen pesuun suhtautui. Töppösen pesemisessä ei muutenkaan ole ikinä ollut ongelmaa. Se ei ikinä pure tai raavi eikä juuri muutenkaan pyristele pois. Joskus se saattaa koittaa kävellä pois tilanteesta, mutta kun laittaa käden eteen niin siihen tuo jää :D Kakkapyllypesu Töppöstä tosin aina kiukuttaa. Jos takapäätä joutuu paljon pesemään niin tällöin Töppönen saattaa sähistä. Jälleen yksi merkki siitä, että en usko Töppösen juurikaan kissojen kieltä sisäistäneen. Joskus pesulla Töppönen siis sähisee todella raivokkaasti, mutta silti ei tee elettäkään raapaistakseen/purrakseen ja muutenkin kissan ruumiinkieli ja eleet ovat todella rennot. Yleensä mä vaan käkätänkin kippurassa suihkun lattialla kissalle, joka sähisee kuin pahinkin kissapeto ja silti vaan istuu suihkun alla hölmistyneen näköisenä xD

Tässä vielä kuvat laihasta pojasta pesun jälkeen:



Vähän piti seinääkin potkia samalla, kun ravisteli vesiä itsestään :D



Töppösen omat pesut:



Lopuksi vielä lepyttelykatkaravut :)



Karvaa tosiaan lähti toisesta kyljestä melkoisesti enemmän kuin toisesta.