Hani Kiisseli Pömppäkarva

Saanen esitellä uuden perheenjäsenemme? ;D



Hani on 21.1.-10 syntynyt kaunis valkomusta tyttö. Ei aivan pentu siis enää, mutta kovin leikkisä ja pentumaisen energinen kuitenkin. Ei mikään perinteinen riiviö kuitenkaan vaan kovin hellä ja veltto sylikissa :D

Niinhän siinä kävi, ettei tämäkään kissa vastaa taas yhtään sitä mitä haettiin! xD Mutta niin se vaan kissa taas valitsi meidät eikä me kissaa. Hani ehti ystävieni luona kuukauden ajan asua ja he jo vitsailivat, että mikäli ystävän oma kissa ei Hania hyväksy niin he tuovat Hanin meille. Hani asui siis hetken kahden ystäväni ja kolmen muun kissan kanssa ja mä jo silloin sanoin, että minähän en mitään heidän jämäkissojeen huoli! xD Kun yksi on sen jo pureskellut, toinen paskonut ja kolmas kuolannut :D Muutenkin mulle alkuun sanottiin, että tyttö on mustavalkoinen ja mähän olin päättänyt, että meille EI tyttökissaa oteta eikä se mustavalkoinenkaan mun väritoiveisiini mennyt. Ja miehen toiveesta etsimme lähinnä juuri luovutusikään tullutta kissaa.

No, kuinka sitten kävikään? Pitkäkarvaisia pentuja tuntui puskevan ovista ja ikkunoista, kun yht'äkkiä kaikilla kavereilla tai heidän tutuillaan olikin pentuja :D Edelliseen takkuprojektiin viitaten en pitkäkarvaista kissaa kuitenkaan tahtonut, vaikka houkutus oli valtava. Kodittomia kissoja selaillessa ei oikein mikään kissa sykähdyttänyt erityisellä tavalla ja mä kuitenkin uskon, että Siitä Oikeasta kissasta tulee aina sellainen tietynlainen "fiilis", että heti tietää sen omaksi kissakseen. Muutenkin kissanpennun löytäminen tuntui hankalalta, kun en halunnut minkään lehti-ilmoittelun kautta kissaa ottaa, kun niistä ei ikinä tiedä, mitä saa. Yleisestikin mua alkaa lähinnä vaan vituttaa selata kissojen myynti-ilmoituksia aivan vauvaikäisistä "heti uuteen kotiin tai piikille" -kissoista "paperittomiin rotukissoihin" >:/ Mutta tämä on jo ihan toinen aihe, joka saa mun verenpaineeni aina kohoamaan.



Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei Hani tullut ystäväni oman kissan kanssa toimeen ja hän joutui Hanista luopumaan. Vaikka olin jo aiemmin toiselle ystävistäni sanonut, että mä en sitä ottaisi niin olisihan se tuntunut typerältä jättää tyttö meille ottamatta, kun meille kuitenkin koko ajan kissaa etsittiin. Ja kuvan nähtyäni tulikin sitten se "fiilis" :) Eihän tuo yhtään vastaa sitä, mitä olin seuraavalta kissaltani ajatellut, mutta lopulta tytöllä on niin ihana luonne, etten parempaa kissaa olisi voinut saadakaan.

No, nyt on "suuri uutinen" julki :D Palaan paremmalla ajalla kertomaan tytön kotiutumisesta enemmän!