28.9.2011

Maanvaiva ja hänen ystävänsä

Kun joistain ei vaan pääse millään eroon!

Heti alkuun haluan huomauttaa, että tämä "maanvaiva" on lähinnä Hanin näkemys erään kissaneidin vierailuista. Minä ja Töppönen sen sijaan olemme vieraasta aina kovinkin mielissämme! :D

Ja mikä Hania sitten taas stressaa? No, hyvä ystävämme Millipä tietenkin. Milli tuossa jo viime viikolla oli meillä 8 päivää hoidossa ja sunnuntaina tyttö haettiin kotiinsa. Kissojen hämmennys oli kyllä näkemisen arvoinen, kun heti maanantai-iltana Milli teki paluun :D Tällä kertaa Milli tosin kävi ainoastaan päivähoidossa ja tiistai-iltana jo pääsi takaisin kotiinsa, mutta voi miten Hanin elämä menikään sekaisin tällaisesta edestakaisin reissaamisesta! Tiistaina kierrettiin nurkkia vielä yötä myöten, kun Hanilla selvästi oli vaikeuksia uskoa, että Milli todella lähti jo pois :D

Kuvia siis näiltä kahdelta Millin vierailulta :)

Edelleen jaksoi Milliä kiinnostaa niin omat hiirensä kuin muovilaatikon pikkuväkikin.







Terve lapsi.



Voi miten harmittikaan, kun hiiret olivat melkein ulottuvilla, mutta eivät sitten aivan kuitenkaan!!









Vesihana vähän häiritsi väijybisneksiä.





Yksi lipaisu ja se riitti!



Milli alkaa olla jo niin vakituinen vieras, että hän melkein jo ansaitsisi omalla nimellään tunnisteen blogiin! ;D

Mutta toistuvista ja näistä hieman pidemmistä vierailuista on toki ollut se hyöty, että Millikin alkaa viimeinkin kesyyntyä. Nyt tämänkertainen Milli oli aivan eri kissa kuin se, johon pari vuotta sitten tutustuin! Millillä on hieman vaikeuksia hyväksyä uusia ihmisiä ja hyvin harvoja kissoja se edes sietää. Ensimmäiset Millin vierailut olivatkin kissoille yhtä pähinää ja ihmisenkin piti lupa pyytää, jos aikoi rapsuttaa. Nykyisin Milli on jo aivan sylikissa ja pörrää mukana pyytämässä huomiota ♥ Hanin kanssa toki on omat vaikeutensa edelleen, mutta siitäkin selvittiin satunnaisilla rääkäisyillä.

Mutta nyt Millillä on uusi kissaystävä! Voimme ylpeänä kertoa, että Töppösen väsytystaktiikka on jälleen tuottanut tulosta ja Milli on viimeinkin alkanut luottaa Töppöseen ♥



Todella harmillista, ettei mulla ole Millistä ja Töppösestä yhtään leikkikuvaa! Mutta näin kirjallisesti nämä olivat Millin ja Töppösen ystävyyden kehittymisen askeleet:

1. Ensin Töppönen todettiin sen verran vaarattomaksi, että sille ei tarvinnut ihan joka kerta sähähtää tai murista.

2. Millin ollessa syömässä Töppönen sai työntää nenän samalle lautaselle käydessään tutkimassa mitä ruokaa Millillä on. Myös ulko-ovelle sopi huutaa rinnakkain.

3. Kissatarhaan oli pakko päästä risteävästä liikenteestä huolimatta ja vaarattomanoloisen Töppösen saattoi hyvin kiilata kylkiä myöden oven raottuessa.

4. Vähitellen leikkiminen alkoi houkuttaa. Töppösen lähestymisyrityksille sähistiin edelleen, mutta Millin itsensä saattoi löytää aina jostain kulman takaa väijymästä ;D Kissamaista vaanimista Milli ei harrasta, mutta erityisen hauskaa on tehdä yllätyshyökkäyksiä suoraan Töppösen eteen. Vaihtoehtoisia seurauksia on kaksi: a) joko Töppönen ei pelästy ja Milli sähähtää uhrin osaa esittäen tai b) Töppö ymmärtää leikin juonen ja säntää karkuun, jolloin Milli jahtaa Töppöstä asuntoa ympäri.

5. Lopulliseksi ystävystymisen askeleeksi katson sen, että nyt maanantaina ja tiistaina Milli antoi jo viimein myös Töppösen jahdata itseään. Yöllä juoksuleikeissä sujuvasti osat aina vaihtuivatkin suunnanmuutoksen myötä :D Vähän Milliltä toki tulee sähinää edelleen, jos Töppönen heittäytyy liian tuttavalliseksi. Mutta juoksuleikit ovat selkeästi yhteistä hauskaa. Välillä kesken juoksun Milli yrittää vähän hypätä Töppösen selkäänkin, mutta tämä toimii ainoastaan silloin, jos juoksu ei katkea, joten painileikkejä en sentään heiltä uskalla vielä toivoakaan.

Mutta entäpä Milli ja Hani? Yhteisen historiansa takia ystävyyttä tuskin on odotettavissa, mutta näiden kahdenkin välit ovat rauhoittuneet huomattavasti!

Tämmöinen kodinkone meillä keittiönpöydällä.



Vähän pahaa silmää lenteli tiskialtaan yli...



... sillä toisella puolella istui tämmöinen väijyssä.



Hetken tuijotuskilpailun jälkeen molemmilla taisi kiinnostus lopahtaa. Hani muisti takanaan olevat hiiret ja Milli pisti pesulle.

Tämä tilanne vaan kesti niin kauan, etten ollut enää loppukohtausta kameran kanssa ikuistamassa. Milli nimittäin laittoi tuohon patalappujen päälle nukkumaan ja Hanikin retkotti toisella puolella etutassut tiskialtaassa.



Omaa rauhaa kaivatessaan Milli kyllä muisti oman vakkaripaikkansa hattuhyllyllä. Sopuisan yhteiselon kohtaloksi vaan ajoittain meinas koitua tuo Hanin ulottuvilla houkuttelevasti roikkuva häntä :P



Tassut oikosenaan ♥





Okahiirineidit tosiaan lähtivät jo sunnuntaina kotiinsa eivätkä enää maanantaina palanneet. Heidän lainalaatikkoaan en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt pois siivota, joten sehän tietenkin sai heti uusia asukkaita.

Joku syyllinen!





Homma toimi hyvin niin kauan kuin Milli ei tajunnut olevansa hiiren osassa.



Toinen vähän isompi asukki vainoharhassaan laatikkoa haistelemassa. Hyvin todennäköisesti se on myös tämä, jota saamme syyttää hiiriterraarioon puruihin pissaamisesta :P

7 kommenttia:

  1. Miten mua ei yllätä yhtään et Milli oli siellä terrassa ku kerranki pääsi ja hiiren hajutki vielä hyvin :D

    Olis ollu aivan loistoo ku olis ollu kovaa Töppösestä ja Millistä, mut pelkästään toi ku kuulee miten hyvin niillä on menny ni pistää kyllä melkein herkistymään :`) Millillä on nyt sitten kaksi kissaa ketkä hän hyväksyy

    VastaaPoista
  2. Joo, Milli tuon terran kannen tosiaan avasi sitten, kun terra oli ilman lukkoa lattialla :D Myöhemmin Töppö vielä tippui sinne kannen läpi niin, että kansiritilä on ihan solmussa nyt :P

    Ja voi, Milli on kyllä nyt pari viime kertaa ollut aivan eri kissa! ♥ Jatkuvan hattuhyllyllä piileskelyn sijaan se oli tosi eloisa ja leikkisä koko viikon :) Juoksukuvaa yritin ottaa, mutta joko niissä näkyi aina ehkä takana juosseen kissan häntä tai sitten noi lopetti heti, kun sain kameran esiin :P

    Mutta ystäviä noi selkeästi on nykyään, kun juoksuleikkien ohessa Milli pyörii niin reippaana häntä pystyssä Töppösen lähettyvillä muutenkin ja molempien eleistä voi lukea semmoista rentoutta ja luottamusta. Ihan herkistyn itsekin ♥

    VastaaPoista
  3. Mitä ihmettä te ootte oikeen puuhanneet?! :D

    Meillä ois teille höpsöille taas tunnustusta jaossa meidän blogissa.

    VastaaPoista
  4. Sirpa ja Kollo: Sellaista se on kissoja kuvatessa :D

    Tasha: Noooo, kissoilla on aina vähän jännää ja omat juttunsa, kun on vieraita ;D Kiitos tunnustuksesta! ♥

    VastaaPoista
  5. Oi, pientä Milliä! <3 Töppönen on saanu ihmeitä aikaan. Töppösestä tulis kyllä niin hyvä terapiakissa! :D

    VastaaPoista
  6. Töppönen on kyllä uskomaton terapiakissa! Millin "leikkisä pikkukissa" -puoli on kyllä jotain mitä en olis uskonut edes Töppösen saavan kaivettua esiin! :D

    VastaaPoista