Lyhyet esittelyt

Tarkoitukseni oli kirjoittaa jokaisesta kissasta oma esittelytekstinsä, mutta kävi ilmi, että mulla olisi ollut heistä aivan liian paljon sanottavaa. Niinpä tässä lyhyesti tämän blogin kissoista. Kerään kaikki hauskat sattumukset ja muut kuviot sitten aikanaan omiksi teksteikseen :)



Misu

?.5.1989-19.10.2008



Ensimmäinen kissani, jonka sain 4-vuotissynttärilahjakseni. Elämäni suurin vaikuttaja ja syyllinen kissarakkauteeni. En edes muista aikaa ennen Misua ja ollessani lapsi, Misu usein olikin paras ystäväni. Luonteeltaan Misu oli... niin en oikein osaa sanoa. Se rakasti meitä suuresti eikä ikinä purrut tai raapinut. Ja voitte kuvitella, miten 4-vuotias kissaansa retuutti! Nukenvaunuissa Misua kuljetin ja puin sille nukenvaatteita. Sylikissa Misu ei ollut, mutta nukkui aina sängyssäni ja halauksiinkin alistui. Mutta naapuruston kissoille, koirille ja villieläimille Misu oli kauhu. Ei aggressiivinen, mutta jokin siinä oli sellaista, että muut sitä kunnioittivat. Näistä Misun seikkailuista kerron taatusti myöhemmin lisää!

Misu oli juuri sellainen kissa, jollaisen jokaisen pikkutytön ensimmäiseksi kissaksi soisin :) Lempeä ja rakastava, mutta silti sopivasti kissamaisen itsenäinen. Misu tosiaan sai myös elää pitkän elämän ja Misu lopulta kuolikin "vanhuuteen". Jälkeenpäin olen oireiden perusteella arvellut munuaisten lopulta pettäneen, mutta Misu ei ikinä ehtinyt lääkäriin asti vaan se sai nukkua ikuiseen uneen omalla kotisohvallaan. Kauniinpaa tapaa lähteä en voisi rakkaalleni toivoa.


Minttu-Poika

?.9.2005-6.7.2009



Vaikka jokaista kissaani olenkin rakastunut yhtä paljon ja jokainen on omalla tavallaan aivan erityinen niin Minttu-Poika oli kuitenkin se, joka todella opetti mulle jotain rakkaudesta. Minttu oli täydellinen kissa. Sitä sai halailla ja löllyttää mielensä mukaan ja Minttu vaan hurisi onnellisena. Minttu rakasti kaikkia ja kaikki rakastivat sitä.

Mintun kohtaloksi koitui selittämättömät virtsaamisvaikeudet :( Yht'äkkiä hiekkalaatikolla käyminen olikin kovin vaikeaa, minkä jälkeen eläinlääkäri löysi virtsanäytteestä struviittikiteitä. Rakko huuhdeltiin ja Minttu sai liuotusruokavalion, mutta tästä huolimatta Minttu ei kyennyt virtsaamaan. Minttua hoidettiin noin kuukauden verran ennen kuin tuli aika luovuttaa. Rakkoa huuhdeltiin, kissaa katetroitiin, tutkittiin, lääkittiin, puhtaaksi todetun virtsanäytteen jälkeen löydettiin kuin tyhjästä ilmestyneitä uraattikiteitä, tulehdus, stressiä, masennus... lääkäritkään eivät ikinä päässeet selvyyteen, mikä oireet lopulta oli aiheuttanut.


Kiti Reijo Pöntöntytär

?.5.2006-3.8.2010



Energinen pikkuriiviö! Ovela ja kekseliäs kissa. Erittäin itsenäinen ja itsepäinen tapaus, vaikka Kitillä oli myös herkkä puolensa. Sylikissa Kiti ei ollut koskaan, vaikka sairastumisensa jälkeen alkoi välillä myös sylissäkin viihtyä. Rakkauttaan ja huomiotaan Kiti kuitenkin osoitti monin tavoin. Nukkui vieressä, oli aina lähellä siellä missä ihmisetkin, puski jaloissa, nautti loputtomiin paijailuista, oli sosiaalinen vieraillekin. Tyypillinen tyttökissa - itsenäinen pikkudiiva, jolla kuitenkin riitti paljon rakkautta annettavaksi aina, kun se hänelle itselleen sopi ;D

Krooninen munuaisten vajaatoiminta sekä epäily maksasyövästä veivät lopulta tämän pikkuisen puolen vuoden sairastelun jälkeen. Syytä ei osattu sanoa, mikä tällaisen sairauden näin nuorelle kissalle aiheutti. Vieläkin vaikea uskoa, että Kiti todella on poissa.


Herra Reino Töppönen

s. 16.4.2008



Kaunis ja leikkisä kotikissapoika lempeällä, mutta hieman yksinkertaisella luonteella. Usein Töppösestä sanonkin, että siinä on kissa, joka todella todistaa, että ulkonäkö ja äly eivät mahdu samaan pakettiin. Malttaessaan Töppönen on ihana sylikissa, kun taas toisinaan siinä asuu pieni riiviö.