Kuten todettua, vielä on liian varhaista puhua uudesta kissasta. Mutta kyllähän haaveilla aina saa. Varmasti jokaisella kissakuumeesta ikinä kärsineellä on ollut jossain vaiheessa mielessään, millaisen kissan itselleen ottaisi. Lempeä sylikissa? Leikkisä ilopilleri? Kaunis ylpeydenaihe? Punainen oma Karvinen! Vai yönmusta pantteri? Vai samanlainen raidallinen kissa kuin lapsuudenkodin naapurissa oli aikoinaan.
Voi kuulkaa, mä voin kertoa, että mullakin on ollut omat suunnitelmani. Joille voi nauraa paskaisesti!
Olin jo pitkään haaveillut punaisesta tiikeristä ja, kun oman kissan ottaminen tuli avomiehen kanssa puheeksi, molemmilla oli selkeät toiveensa. Mies oli vakuuttunut, että hän ei ikinä poikakissaa halua. Olihan meidän molempien ensimmäiset kissamme olleet tyttöjä. Mulle ei sukupuolella ollut niin väliä, sillä tunsin mukavia poikakissojakin ja tiesin useimmat kauhujutut uroksista perättömiksi. Mutta punainen olisi ollut mielestäni kaunis ja ensisijainen toiveeni. Kävi kuitenkin niin, että lopulta alustavasti kävinkin sitten mustavalkoista tyttöpentua katsomassa.
Ja mitä me saimme? Ensimmäinen kissamme oli tietenkin uros. Eikä tämä punaisestakaan käy? Minttu-Poika, ruskeatäplikäsvalkoinen uros.
Noh, pian tuli puheeksi hankkia Mintulle kaveri. Jospa nyt viimein se punainen kissa mulle! Itseasiassa pääsin jo niinkin pitkälle, että olin meille punavalkoisen poikakissan katsonutkin ja alustavasti varannut. Vaan miten kävikään, kun otin tuon miehen mukaan kissaa hakemaan? Niinhän se pentele meni ja rakastui tähän tyttöön! Kiti Reijo Pöntöntyrär, kilpikonnaruskeatiikeri naaras.
Noh, ei mulla lopulta valittamista ollut. Ihanat kissat saimme. Oma kissakuumeiluni toki jatkui, mutta olimme sopineet kissaluvun olevan toistaiseksi täynnä. Vielä haaveilin silti kauniista kilpikonnakuvioisesta tytöstä. Lisäksi olin aivan rakastunut maatiaisiin ja päättänyt, että kyllä lyhytkarvaiset kissat on se mun juttuni. Rotukissahaaveetkin meni enemmän Bengalin ja muiden lyhytkarvaisten rotujen puolelle.
Sitten sain tekstiviestin, jossa ystäväni tarjosi meille kissanpentua. Miehen ensireaktio oli "ei". Kerroin kuitenkin kissoista hänelle: vapaana musta ja kirjava, todennäköisesti poikia molemmat ja pitkäkarvaisia. Pitkäkarvainen oli avainsana ja "ein" sijaan miehen kommentti olikin, että me otetaan semmoinen kirjava :D
Niinpä mun lyhytkarvainen kilpparityttöni vaihtui tähän! :D Herra Reino Töppönen, ruskeatabby uros.
Seuraava kissamme saisi olla mielellään tabby-kuvioinen poika, värillä ei väliä. Tai jos vastaan tulisi oikein kaunis kilpikonnakuvioinen tyttö. Oikeastaan luulen, että Se Oikea kissa sitten lopulta löytää meidät. Lopultakaan en usko, että mulla on vieläkään mitään mahdollisuuksia määrätä etukäteen erityispiirteitä seuraavaa kissaamme koskien :D
Tässä samalla tulikin alustavasti esiteltyä myös elämäni kissoista 3/4 :) Valitettavasti Töppönen tosiaan on ainoana elossa näistä rakkaistani, mutta kauniita muistoja ja niiden myötä myös kirjoitettavaa riittää. Palaan näihin aiheisiin taas toisella kertaa.
Ruoska ja karvaperseet Ponsse ja Jakki ilmoittautuvat lukijoiksi!
VastaaPoistaMinulla on kissoja ollut elämäni aikana 8 + (2 veljeni kissaa, jotka muuttivat kotikotiini kun asuin siellä). Kissoja on ollut yleensä kerralla kaksi ja niin on nytkin. Ponsse, jota myös Possuksi kutsutaan on 6-vuotias allergiasta kärsivä, mutta luonteeltaan valloittava ja seurallinen maatiainen ja Jakki 5-vuotias arkajalka-maatiainen. Kissojen emä on sama, mutta isästä ei ole näköhavaintoja, joten ovat hyvin samanvärisiä, mutta ruumiinrakenne on hieman eri ja ovat luonteeltaan ihan erilaisia.
Jos saa esittää toiveita, niin kirjoita ihmeessä esim. kissojen ruokinnasta ja hoidosta, koska itseäni aina kiinnostaa mitä muiden kissat syövät ja kuinka usein esim. kynnet leikataan. Itse olen luopunut toivosta kynsienleikkuun suhteen, koska nuo ei kertakaikkiaan anna leikata kynsiä.
Ai niin, ja kissojen tekemistä tuhoista saa myös kirjoittaa, koska se jos mikä hillitsee ainakin minun kroonista kissakuumetta.
Heippa Ruoska, Ponsse ja Jakki! :)
VastaaPoistaKiva, kun jätit kommenttia ja kiva lukea sunkin kissoistasi! Mä olen vielä näin alkuun vähän hukassa sen suhteen, mistä lähtisin tähän blogiin kirjoittelemaan. Joten toiveita saa erittäinkin mielellään esittää!
Ruokinta-asiat meillä ovatkin ajankohtaiset nyt Kitin kuoltua, kun enää sairaus ei määritä kissojen ruokavaliota. Kynsienleikkuun suhteen mulla sen sijaan ei juurikaan kirjoitettavaa ole, sillä mä en ole meidän kissojen kynsiä leikannut ikinä. Mutta sua ei varmaankaan lohduta yhtään, jos sanon, että mun kissat on kaikki olleet niin rentoja tapauksia, että kynsien leikkaaminenkin olisi onnistunut kyllä sillä, että tarttuu tassuun ja napsii ;D
Kissojen tihutöistä kyllä löytyisi ah, niin paljon sanottavaa. Täytyy katsoa, jos saisin niistä vaikka jonkinlaista kuvakoostetta aikaan. Mulla itselläni nekin vaan valitettavasti toimivat kissakuumeen kasvattajina :P
Krooninen kissakuumeilija klikkasi heti itsensä lukijaksi! :D
VastaaPoistaJa voi mitkä söpöläiset tuossa esittelitkään. ♥
Kiva törmätä toiseenkin ruoka/kissabloggaajaan :D Ruokablogissani oletkin jo vieraillut, mutta jos silmiisi ei vielä ole osunut tuo meitin kissablogi niin sekin löytyypi osoitteesta: http://juusoliini.vuodatus.net/ . Laitanpa tämän blogin seurantaan jatkossakin :)
VastaaPoistaJolindha, jee kivaa, ensimmäinen lukija! <3
VastaaPoistaKuovi, oh, mulla tosiaan mennyt sun kissablogisi ihan ohi! Täytyykin käydä ihan ajan kanssa kurkkimassa :) Mä itse vasta keksin nää kissablogit ja luulen, että näiden seuraaminen koituu vielä aikaavievämmäksi kuin ruokablogien puolella :P