Epäilyttäviä tyyppejä

Lasilaatikko oli ilmestynyt keittiön pöydälle!



Ja sinne laitettiin jotain tuommoisia pikkutyyppejä!





Näissä on jotain epäilyttävää... Parasta vahtia mitä ne aikoo!





Jotain tuttua niissä on...



Ihan niin kuin muovilaatikon pikkuväki, mutta isompia! Ja pitkänenäisempiä ja suurisilmäisempiä.



Ja molemmat ihan samannäköisiä!!



Ihmiset sanoo, että nää on okahiiriä. "Pihvi kuin pihvi.", toteaa Hani.





Kovin kauaa uutuudenviehätys tosin ei kestänyt.





Lähinnä vieraita hiiriä piti kai vähän väijyskellä ihan sen takia, että kerrankin saa luvan kanssa hengailla keittiön pöydällä!







Kuvissa siis oka-neidit Nemi ja Narttu. Ei mitään käsitystä kumpi on kumpi! :D





Tässä kuvassa Nemi tai Narttu.



Ja tässä kuvassa sitten se toinen, joka ei ollut edellisessä kuvassa :D



Pienen piikkipallon varvaspesu ♥





Ja toisen piikkipallon, öh... pallous?





Niin ja tällaisen pahiksen toivat hiiret mukanaan! Ovelasti vältin jälleen yhden Milli-aiheisen otsikon kirjoittamalla ensin hiiristä ;D





Nemi ja Narttu ovat siis Millin hiiriä ja meillä ainoastaan viikon hoidossa. Tutut voivat siis huokaista helpotuksesta, sillä itse en vielä ole okahiiriin vaihtamassa! :D (Huomatkaa tässä kuvassa myös takajalkojaan venyttelevä hiiri! ♥ )





Millin vierailu on mennyt ihan kivasti taas. Lähinnä kissatarhassa istuen ja Hanille rääkyen :P Mitä nyt välillä piti istua tiskialtaassa murisemassa xD

Töppö puistoilee

Onko tosiaan niin, että olen unohtanut laittaa blogiin kuvat Töppösen puistoilureissulta? :O Mä aina muistan kaikille kehua miten hienosti Töppönen nykyään kulkeekaan valjaissa, joten kuvatodisteet lienee paikallaan!

Kunnon vanhemmat tietysti vievät aina välillä lapsensa leikkipuistoon ;) Pömppis on sen verran arempi, että sen kanssa ollaan pyöritty lähinnä tässä omissa nurkissa. Mutta Töppönen reippaana poikana on kulkenut meidän mukana joskus "ison tien" reunaa (jalkakäytävällä tosin) vähän kauemmaksikin :) Muutaman kerran olen ilta-aikaan poikaa vienyt tuohon läheiseen puistoon, kun ollaan tehty tienylitysharjoituksia.

Nyt alkaa valjastelukelit olla jo vähissä, kun ihmiset ovat meillä pahimpia vilukissoja. Ja tietysti myös kissatarhassa on yhä oma viehätyksensä niin valjaslenkille ei enää huudetakaan. Mutta tässä kuvia heinäkuulta meidän ekalta pidemmältä lenkiltä :)

Häntä pystyssä reippaana lähdössä ♥



Vähän piti äkeenä naapureille matkalla huudella :D



Niin reippaana mennään, kun on tuttu reitti ^_^



Vauhti vaan aina pysähtyy siinä vaiheessa, kun päästään ojan reunaan ja löytyy jotain jännää xD



Ja isi kun jaksaa kömpiä hankalammistakin paikoista niin Töppö käyttää sitä katalasti hyväkseen.



Kun ojasta päästiin niin matka katkes taas tienreunaan :P



Mutta päästiin me lopulta tien yli jalkakäytävälle asti!



Näin hienosti meidän poika ylittää tien! ^_^



Minun ylpeyden aiheeni ♥



No okei, mies lepsuilee tuon rinnalla kulkemisen kanssa ja Töppö tietää sen :P



Tässä menee jo oikein!!



Töppö olis reippaana kulkenut vaan jalkakäytävää pitkin, kun kerran vauhtiin pääsi, mutta tajus se lopulta koukata puiston puolellekin :D



Nurmikolla olikin sitten sellainen meno, etten pysynyt enää kameran kanssa vauhdissa mukana :P





Hiekkakenttä veti vähän matalaksi. Avara paikka ja outo tunne tassuissa?



Töppöstä harmitti, kun häntä ei päästetty hiekkalaatikolle lainkaan :(





Koira! -> Maastoväijy :D



Paluumatkalla kotiojassa mies saikin sitten ulkoiluttaa taas pelkkää talutinta ;D

Meidän kollipoika Pömppis?

Tuossa taas uusia kuvia selailin. Jos en tietäisi niin väittäisin tässäkin kuvassa tuon kissan olevan ilmiselvä uros.



Mun todellisuudessani uroskissat ovat olleet tuollaisia leppoisia punkeroita. No okei, leikkaamattomat kollit erikseen. Mutta yleensä se lihava, jalkoihin kellahtanut kissa on aina ollut poika, kun taas tyttökissat ovat niin itsenäisiä, etteivät juuri ihmisistä kiinnostu muulloin kuin heille itselleen sopii :D

Okei, kissablogeissa olen törmännyt monenlaisiin karvatassuihin :) Mutta omassa elämässäni tuo Pömppä-neiti on kyllä ensimmäinen poikkeus totutuista sukupuoleen liitetyistä oletuksista.

Pömpän uudet valjaat

Mähän olen koko kesän kironnut, kun ei olla millään löydetty Hanille sopivia valjaita noista perinteisenmallisista kahden lenkin valjaista. Enkä ole uskaltanut sovittamatta muunmallisia ostaa, joten neiti on sitten ulkoillut vähän hankalasti halvoissa naruvaljaissa.

Kaverilla on vähän samaa ongelmaa venäjän sinisen poikansa kanssa kuin Hanillakin eli selkäremmit tuntuvat liian lyhyiltä. Häneltä sainkin aivan loistavan vinkin viedä valjaita suutarille pidennettäviksi! Meidän ei kuitenkaan suutarille asti tarvinnut lähteä sillä kaveri toi tuossa eilen Hanille sovitukseen heidän kissansa hyljeksimät liivimalliset valjaat. Vähän jännitettiin Hanin suhtautumista, sillä kaverin kissalle oli iskenyt perinteinen "valjashalvaus" tuohon pakkopaitaan jouduttuaan :D Vähän Haninkin ensiaskeleet olivat haparoivia eikä kellahtamisiltakaan voitu välttyä. Parin tunnin totuttelun jälkeen Hani kuitenkin kulkikin jo valjaissaan kuin vanha tekijä!



Kaverin lähdettyä napattiin siis kissat pitkästä aikaa valjaisiin ja käytiin vähän haistelemassa tuota rakennustyömaaksi muuttunutta takapihaa :) Valjaat olivat Hanille just ihan sopivatkin tarrat suoraan päällekkäin kiinni laitettuina eikä kulkua haitannut yhtään, vaikka ihmisten mielestä valjaat vähän hankalilta kainaloissa näyttivätkin. Vähän nää aiheuttaa punkeroneidille korsettiefektin, mutta pääasia, että saatiinkin lopulta näin kivuttomasti Hanille sopivat valjaat!

Nyt vielä ne kuvatodisteet. Reippaasti kulkee!



Ja juoksee :D



Ja oli meillä tosiaan Töppökin mukana! :D









Paljon naruvaljaita reippaampi ja aktiivisempi touhuilu oli nyt kyllä :)









Ötökkä!! o_O



Ja varovasti piti vähän pörhistelläkin ihan oudoille esineille ja hajuille.



Verkkoaidankin takana olis ollut jotain jännää.









Aina välillä piti kissojen käydä toisensa moikkaamassa ja sitten jatkui taas :D





Eivät juurikaan näytä valjaat liikkumista haittaavan :)



Pömppis innostui ötökkäjahtiinkin!



Tähän verkkokasaan Hani onnistui jo jäämään valjaissaan olleesta lenkistä kiinnikin. Hieno tyttö kiltisti odotti, että ihminen tuli hänet irrottamaan ;D



Koirankupilla juomassa :P



Ja siihen levis. Tyhmät ihmiset kantoivat heti sisään, kun oltais päästy ulkoilun parhaaseen lököilyvaiheeseen! Lieventävänä tekijänä tosin pidettäköön sitä, että yleinen fiilistely jatkui tämän jälkeen vielä kotona kissojen omassa tarhassa loppupäivän.