21.1.2011

Arvonta!

- Tämä arvonta on päättynyt!! -

Kiitos kaikille osallistuneille! :)


Koska Mau!kkaan ruokabloginkin puolella on arvonta käynnissä (käykäähän osallistumassa sielläkin ;) ) niin pitäähän sitä tällekin puolelle jotain keksiä! Sovitaan, että tämä on vaikka Pömppäkarvan 1-vuotisarvonta sitten :D

Arvontaan osallistut vastaamalla alla esitettyyn kysymykseen sekä jättämällä yhteystietosi (blogilinkki tai sähköpostiosoite), jotta saan yhteyden voittajiin arvonnan suoritettuani. Lisäksi toisen arvan saat linkittämällä tämän arvonnan omaan blogiisi ja kertomalla linkityksestäsi minulle.

Jatkuvasta kissakuumeesta kärsivänä haluaisinkin kuulla teidän kissojenne katalimmat kepposet tai onnistuneimmat tihutyöt! Millaista päänvaivaa kissasi on onnistunut sinulle järjestämään?

Mikäli et omaa kissaa omista niin kerro toki jokin muu kissamainen juttu tai sattumus sitten :)

Lisäksi jos jollain on mielessä jokin aihe, josta toivoisi tähän blogiin tarinaa tai kuvia niin kertokaa ihmeessä! :)

Arvonta sulkeutuu 4.2.2011 kello 23.59!

Tämän jälkeen tulleet vastaukset eivät osallistu arvontaan. Arvonta suoritetaan 5.2. ja pyrin ilmoittamaan voitosta voittajille henkilökohtaisesti, mutta julkaisen voittajien nimimerkit myös blogissani.

Palkintona arvonnassa herkkua niin kissoille kuin ihmisillekin! :) Kaikkien vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Kultasuklaan suklaakortti meidän kissojen kuvalla. Mukaan laitan hieman maistiaissuklaata, jos joku ei halua suoraan korttiin hampaitaan iskeä sekä kissoille herkkutikkuja+lelu.



Kortin voitin Kultasuklaan Facebook-arvonnassa enkä millään raaski sitä itse syödä! :D Niinpä laitan sen eteenpäin. Parasta ennen -päiväystä en kortista onnistunut löytämään (Itse kortin pakkaus on avaamaton!), mutta kortti on valmistettu noin kuukausi sitten ja useampi kuukausi noilla säilyvyysaikaa pitäisi olla. Myös kortin kuva on luonnossa selkeämpi kuin tässä muovin läpi kuvattuna. Kortti on painettu elintarvikevärillä valkosuklaalle, kehys on maitosuklaata.

Lisäksi arvon toisen, pienemmän suklaata+kissanherkkuja -palkinnon.

Arpaonnea!

17 kommenttia:

  1. Meidän tytöt Ella ja Minttu (2v) ovat aina olleet melko rasavillejä ja keksineet millon minkäkin laisia kepposia! Puolentoista vuoden aikana on oppinut laittamaan kissanhiekkapussit suljettujen ovien taakse, kuten myös vessapaperirullatkin. Nyt viimeisimpänä tempauksena tytöt ovat keksineet kaivautua kaappiin, jossa säilytetään kuivispussia. Uusi, avaamaton pussi oli yksi yö käyty pureskelemassa auki ja nyt jos kipossa ei ole tarpeeksi kuiviksia, tytöt käyvät omine lupinensa ruokaa hakemassa kaapista! :D Yöllä ovet lukitaan roskiksella, mutta voi sitä raapimisen ja kolistelun ääntä!!

    p.s. linkitän arvonnan blogiini! ;)

    VastaaPoista
  2. Meillä on kaverit muunmuassa tehneet pitsiliinaa talouspaperirullasta, rei'ittäneet pakastepussirullan, tiputelleet kukkasia kirjahyllystä, pihistäneet vessan altaan tulpan, repineet kuivaruokapussiin ison reiän, kaataneet pyykinkuivaustelineen monta kertaa ja levittäneet lankakeriä ei-niin-kerinä ympäri kämppää (viimeisin saavutus odottaa tuossa lattialla, että jaksaisin siihen tarttua ja kerätä). Mielenkiintoisin lankakerätapaus oli, kun meidän Orion oli ottanut kerän, leikkinyt sillä jonkin aikaa sohvapöydän alla niin että lanka oli ties kuinka kiepillä sen jalkojen ympäri, ja palauttanut kerän sitten sohvalle siihen mistä sen oli ottanutkin. :D Ja menipä samainen kultamussu tyhjän akvaarion ruokintaluukusta sisäänkin tonkimaan märkää hiekkaa. :D

    Linkki löytyy blogin sivupaneelista. :)

    VastaaPoista
  3. Kollo on pureskellut sähköjohtoja niin, että kyseiset laitteet eivät enää käynnistyneet. Kissa on pöyhinyt viherkasveja ja kelannut vessapaperirullan auki kylpyhuoneen lattialle. Kollo repi tapetteja, mutta tapetit vaihdettiin maalipintaan, joka on saanut olla rauhassa.
    Onneksi ikä on hieman rauhoittanut Kolloa. :)
    Kollokin on käynyt ruoanryöstöretkillä (myös paistinpannun äärellä)ja repinyt omia ruokapussejaan rikki. Villalangat ovat kissalle vieläkin iso houkutus ja langan päätä olisi kiva pyydystää. :)

    VastaaPoista
  4. Oikeesti! Ei me voida osallistua kun ei me millään voitais kissankuvaa syödä!

    VastaaPoista
  5. Meillä kyllä kissat olleet aika kilttejä, mitään hirmuisoja kommelluksia ei ole ollut. Hauskaa vaan on kun kissoillamme on joku ihme viehätys muovipusseihin ettei niitä voi jättää mihinkään esiin tai sitten on kissa solmussa muovipussissa :S Ja toisella kissallamme on jokin ihme viehätys ihmisten sormien nuolemiseen, ja nuolee sormia ihan niin kauan kuin vain antaa, puoli tuntiakin on mennyt jos on antanut. Aiemmin mainuttu kuivaruokapussiin reiän teko on tuttua meillekkin, ja jostain syystä se reikä on pakko tehdä mahd alas pussia joten aina kun pussia nostaa sieltä valuu kissannaksuja lattia täyteen :D

    anni409

    VastaaPoista
  6. Anni on aika kiltti, joten jospa kerron tarinan pennuista jotka olivat hoidossani aikanaan.

    Minulla oli hoidossa löytökissa joka pyöräytti neljä pentua, asuin sillon pienessä asunnossa jossa makkari oli vielä suljettu kissoilta. Yhtenä iltana en löytänyt yhtä kissanpentua mistään. Etsin oikeasti pakastimen, uunin ja vessanpönkinkin vaikka tiesin ettei kissa pääse niihin mitenkään. Soitin itkien isosiskolleni ja epäilin oliko pentuja koskaan ollutkaan neljää (pennut oli tuolloin jotain 10vk). Tunnin kolusin noin 20 neliötä ja olin oikeasti menettää järkeni! Lopulta katsoin työpöydän alimpaan laatikkoon johon ei mieleni juolahtanut katsoa sillä laatikon edessä oli roskis eikä laatikkoa ollut avattu kuukausiin. Ja siellä vetää pentu onnellisena unta päähänsä! Tutkittuani asiaa hieman huomasin, että laatikkoon pääsee takakautta. Pöydässä oli takalevy, mutta laatikosto ei yltänytkään ihan takalevyyn asti vaan sinne jäi pienen pieni kissanpennun mentävä aukko. Seuraavina päivinä kaivoin pentuetta useamman kerran laatikosta kunnes tukin koko "takaoven". :D

    VastaaPoista
  7. Jaahas...mistähän sitä oikeen alottas? Meiän nuorempi on oikee täystuho ja on tuhonnu kaikenmaailman sähköjohtoja ja vieläkään ei näytä oppivan:/. Molemmat kissat hyppii tiskipöydälle aina öisin, tosin nuorempi sitä enemmän harrastaa. Vanhempi varasti joskus mun pitsalaatikosta pitsaa, kun jätin laatikon hetkex pöydälle...onnex olin jo kerenny syömään melkein koko pitsan:D. Nuoremmalla on tapana "varastella" pyykkejä telineeltä ja kerran se oli kuljettanu miehen boxerit vaatekaapista olkkarin lattialle ja sama kissa myös pureskeli ananaksen lehtiä:DD.

    VastaaPoista
  8. No ihan tälleen päällimmäisenä tulee mieleen toi Sivin johtojen syönti, jota en hirveästi arvosta. Toinen Siviin liittyvä on se, kun meidän piti olla yötä pois kotoa, mutta sattumoisin päädyttiinkin aamuyöstä palaamaan. No, sieltä löydettiin kissa lipastosta, jossa on sellainen ylöspäin nostettava liukukansi. Siellä se oli ollut jo jonkun aikaa (jopa useampia tunteja) ja tallonut ja hajottanut miehen huolella kasattuja ja maalattuja Warhammer-ukkoja, syönyt puolet mun palapelistä laatikkoineen ja tietysti päästellyt vatsansa sisällön koko komeuden päälle. Kysymys kuuluukin, että miten kultakalan aivoilla varustettu eläin on päässyt sinne lipastoon?

    VastaaPoista
  9. Oltiin joskus siskon kanssa mökillä lomailemassa ja "vahtimassa" isäni jo edesmennyttä Viiru-kissaa. Muuten meni ihan kivasti ja kissa tietysti nautti villistä ulkoilmaelämästä, mutta sitten eräänä päivänä se päätti käydä kääntymässä takan hormissa. Kai se kuuli sieltä jotain lintujen ääniä tai sitten sille vain tuli hetkellinen mielenhäiriö ja kaipuu pimeään, nokiseen tunneliin, jonka päässä näkyy valoa. Joka tapauksessa ulos tuli aivan harmaa kissa. Totesimme, että sille on pakko tehdä jotain, koska se sotkisi muuten kaikki paikat. Vähän aikaa pähkäiltyämme päädyimme hellävaraisesti uittamaan kissan (mökillä ei ollut kissan pesemiseen soveltuvia aineita, ja kissan peseminen vasta operaatio olisi ollutkin), vaikka pelkkä vesi ei poistaisikaan kaikkea nokea. Viiru oli kyllä hyvin loukkaantunut saamastaan kohtelusta, ja vaikka se pesi itseään varmaan tunnin, se pysyi harmahtavana useita päiviä.

    VastaaPoista
  10. Anoppilan kissa on hyville tavoille opetettu, joskin nämä tavat tuottavat omistajilli hieman päänvaivaa, joten paremminkin kissa on opettanut palvelusväkensä hyville tavoille...

    Sisäkissana sen tulisi käydä tarpeillaan wc-laatikossaan, mutta siistinä kisuna se tahtoo mielummin ulos, valjaissa toki, ja useamman kerran päivässä. Joskus hätä tietenkin iskee päälle yöaikaan, joten eipä muuta kuin isäntäväkeä herättämään.

    Vettä se ei suostu juomaan kiposta, vaan vaatii raikasta vettä suoraan hanasta, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Sille ostettiin suihkulähdemallinen juoma-automaattikin, mutta sepä ei kelvannut, hanasta valuvaa vettä vain tahtoo lipitellä.

    VastaaPoista
  11. Mitäpä meidän Nappi ei olisi tehnyt? Ensinnäkin kaikki pussit ja laatikot on lemppareita, erityisesti maukkaat pahvilaatikot. Eli heti kun lattialle ilmestyy pussi/laatikko, vaikka kuinka lyhyeksi aikaa, niin pikku herra on valloittanut sen itselleen. Kukkapurkkeja onneksi on tippunut vain yksi, mutta jäljellä olevia kukkia käpälöidään aina tarpeen tullen. Rullaverhoja on myös kiva heilutella, narut onkin teipattu pois näkyviltä. Kaikki lelut tungetaan aina sohvan alle, mistä niitä ei itse saada pois. Ongelma ratkaistiin teippaamalle raot umpeen, mutta nyt onkin kahta hauskempaa tunkea niitä leluja sinne. Sanomalehden lukeminen ihmisten kanssa on myös hauskaa, samoin vessaseurana oleminen. Lisätään vielä suulaus, pakkomielle kaikkien lelujen tuhoamiseen ja se, ettei vieläkään ole herkkutikkujen lisäksi löytynyt mitään makupaloja, jotka kelpaisivat. Ja poikahan on vasta puolivuotias =)
    Kiitokseni muuten sekä tästä että ruokablogistasi; sattumalta ruokapuolelle löysin ja kun vielä kissatkin ilmaantuivat kuvaan niin minä olin myyty ;)
    -Koneko

    VastaaPoista
  12. Unohdin aiemmassa textissä mainita, että meidän nuorempi herra tykkää myös järsiä kukkia ja tästä syystä meillä ei kukkia ole...ja jos joku niitä "erehtyy" tuomaan, niin kukat menee saman tien kirjahyllyn päälle ja sielä ne saa sentään olla rauhassa. Ja samaisella herralla on myös tapana roikkua verhoissa ja meillä on varmaan joka verhossa kynnenjälkiä...ja muutamat verhot on jopa heitetty roskiin, kun ne oli niin kauheen näköset. :p

    VastaaPoista
  13. Lotta on erikoistunut raksupurkin kaatamiseen. Ensin purkki oli keittiöntyötasolla, jouduin siirtämään sen kaappiin ja koska purkki tuupattiin kaapin hyllyltäkin lattialle on sen nykyinen paikka syvässä keittiölaatikossa. Keittiöstä loppuu hyvät tilat jos Lotta vielä keksii miten raksupurkkiin murtaudutaan :D

    Yhdessä asunnossa soitin äkäisenä talonmiehelle kun kylppärin lattiakaivo heitti vetämästä. Työpaikan aikana kaksi superpalloa oli ilmestynyt yhtäkkiä kylppärin lavuaariin ja keittiössä oli lappu talonmieheltä, jossa hän kehotti aina välillä tarkistamaan onko lattikaivossa vieraita esineitä. Hups... Hiukan nolotti.

    VastaaPoista
  14. Saatiin joskus jostain rottinkinen kori, jolle ei oikein ollut mitään järkevää käyttöä. Keksimme sitten ripustaa sen kissan kiipeilypuuhun, yhteen oksanhaaraan kissalle nukkumapaikaksi. Kissahan tykkäsi siitä kovasti ja vietti paljon aikaa korissaan. Välillä viilliintyessään se järsi korin kahvaa ja niinhän siinä kävi, että kerran se haukkasi vähän liikaa ja kori kissoineen päivineen tipahti puusta alas :D Kissalle ei käynyt kuinkaan, mutta kori joutui roskiin.

    VastaaPoista
  15. Jee, nyt vasta löysin kyseisen blogin ja hämmästys ja kummastus! Meilläkin asuu täystuholainen, jolla on aika paljon samantyylisiä taipumuksia tuhotöihin, kuin kirjoituksissakin. Kissamme, vanha neiti, rakastaa keitettyjä uusia perunoita, ja jos niitä jää yli, ja niitä jäähdytellään jossain astiassa, kissamme järsii hiukan jokaisesta ja lopuksi tiputtelee niitä lattialle. Sitten se sai kerran upean jalkalampun lasisen jalan tuhannen säleiksi, tiputtamalla siihen kukkaruukun, sitten se saa ulko-ovet aivan itse auki (kerran oltiin kotoa yö poissa, ja kotiin tullessa ovet olivat ulos asti auki, vaan onneksi ei ollut murtovarkaita sisällä...) yms. hauskaa. Se käy pelotta isojen koirien kimppuun, se on älyttömän kova juttelemaan, ja varsinkin öiseen aikaan kaipaisi juttuseuraa yms. yms. Huh!

    VastaaPoista
  16. Ehkä ärsyttävin (ja samalla naurettavin) tapa meidän pienemmällä kissalla on hakea yläkerran vaatehuoneen ylähyllyltä kaikki villavaatteet (pipot, säärystimet, villasukat - you name it!) ja kantaa ne yön aikana keoksi olohuoneen lattialle alakertaan :D

    siisii / thckoitin@hotmail.com

    VastaaPoista
  17. Arvonta on päättynyt!

    Kiitos osallistuneille :)

    VastaaPoista