28.12.2010

Töppösen lääkärikuulumiset

Välillä taas käytiin lääkärissä Töppösenkin kanssa. Oikeastaan tarkoitus oli käydä vasta tammikuun puolella, mutta nyt tuli hieman kiireellisempääkin asiaa :( Ei ilmeisesti mitään vakavaa kuitenkaan onneksi! Säikäyttää poika vaan vähän meitä ehti.

Hanin meille saapumisen (10.9.) jälkeenhän noilla on molemmilla ollut enemmän tai vähemmän vatsaongelmia. Alkuun Hani kieltäytyi syömästä välillä lainkaan, vaikka miten montaa ruokaa olisi yrittänyt tarjota. Sen jälkeen molempien vatsat ovat olleet löysällä, Töppösellä etenkin pahakin ripuli ajoittain. Sitten Hani alkoi syödä taas hyvin, mutta alkoi oksentaa raa'asta lihasta ja seidistä. Hanin ripuli meni ajan myötä ohi, mutta Töppösellä se jostain syystä uusi ja uusi aina uudestaan. Aina paremman kauden jälkeen alkoi uudestaan ja siinä jo pojan suolikin ärtyi.

Nyt sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Töppösellä oli selvästi verta ulosteessaan (enemmän kuin ripulin aiheuttamasta suolen ärtymisestä aiheutuva punertava lima), vaikka kakka itsessään oli kiinteää. Eilen ja tänään ei onneksi tullut kakan mukana kuin sitä veristä limaa enää, mutta käytiin lääkärissä kuitenkin. Diagnoosina enteriitti eli suoli-infektio, johon Töppönen sai viikon antibioottikuurin. Tuo on sellainen vaiva, että olisi saattanut mennä vielä itsestäänkin ohi, mutta saatiin lääkkeet nyt kuitenkin, kun tuo on jo pidempään jatkunut. Lääkäri epäili, että kissoille olis sattunut erä huonoa kissanruokaa tai jotain :( Kun molemmilla kissoilla kuitenkin on samat oireet olleet ja toisella ne menivät ohi, kun taas toisella pitkittyivät.

Hampaita piti myös katsoa, mutta ne ovat kuulemma kunnossa :) Tai hieman hammaskiveä on takahampaissa, mutta sekään ei vaadi poistamista vielä vuoteen tai pariin.

Ja se varsinainen lääkärireissun syy. Töppönen on pennusta asti hengästynyt todella nopeasti leikeissään aivan niin, että suu auki läähättää. Samoin se saa ajoittain omituisia kohtauksia, jolloin se tavallaan haukkoo henkeään ja yskii yhtä aikaa. Nää kohtaukset on olleet hyvin satunnaisia eivätkä kissaa itseään juuri haittaa muuten kuin pitkittyessään. Mutta nyt ennen joulua oli parin viikon ajanjakso, jolloin Töppönen sai tuollaisen kohtauksen päivittäin. Yleensä niin, että kissa on esim. nukkumassa, kun yht'äkkiä alkaa vaan köhimään.

No, epäilyksenä tietenkin lievä astma. Keuhkoissa kuului "hento vinkuna", sydänäänet normaalit. Töppönen sai kortisonipiikin ja nyt pari kuukautta seuraillaan ja, mikäli kohtaukset vähenee niin sitten käydään kortisonipiikki hakemassa jatkossakin pari kertaa vuodessa. Muuten ei vaadi hoitoa.

Nyt siis toivotaan, että nää auttaa meidän pientä kissaa :) Mä itsehän ehdin jo pelätä vaikka mitä paljon kamalampaa. Oikeastaan vieläkin on sellainen olo, että pitäis tutkia tarkemmin, mutta kai me nyt katsotaan tää astman mahdollisuus ensin. Meidän Minttu-Pojallahan nimittäin epäiltiin astmaa myös, josta se tosin olis selvinnyt ihan vaan laihtumalla. Nää Töppösen kohtaukset vaan mun mielestäni kuulostaa jollain tavalla erilaisilta... Mutta en sitten tiedä, miten yleistä astma kissoilla on? Yleistymässä kai sekin.

Heti, kun kuljetusboksi oli esiin kaivettu niin tää yks oli siellä nukkumassa :D Toivottavasti ei loukkaantunut meille pahasti, kun laitettiinkin ovi kiinni ja kannettiin raasu lääkäriin <3



Hanikin yritti punkea koppaan yhtä aikaa Töppösen kanssa, mutta luovutti lopulta.





Töppöstä ei nyt sitten tarvinnutkaan rauhoittaa ollenkaan, mutta kissat pidettiin silti varmuuden vuoksi aamu ilman ruokaa. Niinpä Hanilla riittikin ruokahalua, kun sille ruoan annoin miehen ja Töppösen lähdettyä lääkäriin :D Kaikki pikkulautaset oli just päällä olevassa tiskikoneessa niin ihan ei ollut lautasen koko vaan mitoitettu kissan mukaan :D



Muutenkin Töppönen oli ollut lääkärissä kiltisti/peloissaan. Matkalla oli kuulemma pari kysyvää "miu"ta päästänyt, mitä mun on vaikea uskoa tuosta MÄÄÄmäääMÄÄÄÄ-ÄÄÄÄÄ!!!! -kissasta :D Lääkärissä taas ei olis halunnut tulla kopasta ulos lainkaan vaan oli kyyröttänyt siinä vielä sittenkin, kun kansi oli otettu pois :D Koko tarkastuksen ajan oli pysynyt kiltisti paikoillaan eikä piikistäkään välittänyt mitään. Vähän vissiin jänskätti, kun ei lääkärin antamat raksutkaan maittaneet. Mukaan Töppönen sai vielä pussillisen Bilanxin märkäruokaa, jota oli eläinlääkärin jakamista joululahjoista jäänyt. Hanihan senkin todennäköisesti imaisee :D

Kotona annettiin sitten molemmille kissoille herkkutikut, vähän niin kuin Töppöselle palkkioksi. Töppösellä vaan on aavistuksen mielenkiintoinen tapa syödä noita herkkutikkuja :P Hani aina syö omansa ehkä kolmella haukkauksella, kun taas Töppönen pyörittelee tikkua pitkään suussaan ja lopulta on saanut sen lähinnä paloiteltua lattialle.



Mutta jospa nyt riittäis lääkärikäynnit taas hetkeksi? Tänä vuonna onkin tullut käytyä paljon, kun ensin keväällä Kiti sai munuaisdiagnoosinsa ja sitä sitten hoidettiin elokuuhun asti. Syyskuussa sitten saapui Hani ja korvapunkit, tyttö leikkautettiin ja nyt oli Töppösen vuoro käydä lääkärissä. Jos nää lääkkeet nyt vaan auttaa niin sitten saiskin huokaista taas, sillä lääkäri molemmat kissat kehui hyväkuntoisiksi ja kaikinpuolin terveiksi :) No joo, samaa Kitistäkin sanottiin vielä pari kuukautta ennen diagnoosia, mutta eipä se murehtiminen mitään auta :) Monet kissat elää terveinä pitkän ja hyvän elämän niin ehkä meilläkin nyt viimein sellaiset kissat olis?

Rautamuori-Misuahan ei käytetty lääkärissä 90-luvan alun jälkeen lainkaan :P Kai siitäkin tutkimalla jotain vikaa olis löytynyt, mutta mitään näkyviä vaivoja sillä ei ikinä ollut ja hampaatkin oli tallessa vielä 19-vuotiaana. Mistä tuollaisia kissoja saa? Tilaisin heti muutaman.

Joulu 2010

Omat lahjat tosiaan jäivät jouluksi postiin, mutta vähän puuhaa kissoilla riitti sentään vanhempiemme lähettämistä lahjoista :D Vaikka kissat eivät muuta saaneetkaan kuin äitini molemmille lähettämät purkit Shebaa, niin paras ilohan tunnetusti irtoaa pakettien kääreistä!



Hani löysi heti ensimmäisenä ruokakassin :D



Ja se ikuinen lahjanarun viehätys...







Mä en lopulta luota noihin kakaroihin paljoakaan, joten leikit loppui lyhyeen siinä vaiheessa, kun Pömppä alkoi kiskoa ja nyhtää narua hampaidensa välistä. Pureskella ollaan annettu ihmisten valvonnassa (silti on eräätkin kissat lahjanarua paskoneet :P ), mutta Pömpän touhu näytti siltä, että ennemmin tai myöhemmin se olisi saanut haavat suuhunsa. Siinä on yks lapsi, joka ei yhtään osaa leikkiä kunnolla!











Ja ne paperit, niissä on niin ihana myllätä!



Erityisesti Pömppis mieltyi tuohon herkkukoriin - ja siis nimenomaan siihen koriin :D











Yritin ottaa vielä kuvaa joululahjaksi saamastani tehosekoittimesta, mutta jostain syystä siinä kuvassa nyt oli taas yks ylimääräinen linssilude. Ja ihan jokaisessa kuvassa yhtä iloisella ilmeellä!



Ja kinkku kuuluu jouluun tottakai. Kyllä pienten kissojen nenät kävi kinkun paistamisen jälkeen! :D Pitihän sitä tietysti kissoillekin pienet murut kinkkua antaa.

Joku kissa vaan oli vähän malttamaton!





Pitihän sitä samaa tietysti testata Töppöselläkin <3



Yllättäen Hanille olis maittanut Töppösenkin kinkut :P



Varsinainen joulupöytä katettiin keittiön pikkupöydälle, kun ihan kahdestaan syötiin. Tai no, luultiin syövämme. Heti, kun selkänsä käänsi niin yks karvakinkku oli asetellut itsensä pöydälle! :D



Ei sitten oteta kuvaa kattauksesta...



Jouluna tottakai myös rauhoituttiin ja meillä se tehtiin syömällä paljon sekä pelaamalla lautapelejä. Pömppä-neiti osoitti jälleen laatikkokissan merkkejä.



Tokihan se uuden pelin sääntöjän opetteleminen vaatii melkoisesti keskittymistä, mutta ei se nyt noin rankkaa ole! :D



Joulu 2010 - jouluvalmistelut

Jälleen on yksi joukosta poissa ja syvästi kaipaamme edelleen elokuussa menehtynyttä Kiti Reijoa. Samoin kuin myös muita edesmenneitä kissaystäviämme. Vanhoja joulukuvia fiilistellessä on ollut mukava heitä muistella ja jouluaattona mies kävi viemässä kynttilän jokaisen kaivatun kissamme haudalle.

Vaan eipä vaivuta suruun ja murheeseen, sillä elämä jatkuu ja saimmehan syyskuussa perheeseemme sellaisen touhuvauvan tuosta Pömppä-neidistä, että rauhallisesta joulusta ei tietoakaan :D

Sinänsä vähän puutteellinen joulukooste tässä nyt, kun kuusi jäikin tänä vuonna saamatta, kissojen jouluposeeraukset (tai "poseeraukset") on kadonneet satojen ruokakuvien joukkoon (lupaan etsiä nekin vielä!) eikä joululahjatkaan ehtineet jouluksi saapua :D Eli jonkinnäköinen "lahjojen vaihto" -juhla meillä luvassa varmaankin tammikuussa ;D Joulutunnelmia ja -herkkuja myös ruokablogin puolella, mutta tällaisia joulutunnelmia kahden nuoren riiviökissan kanssa siis.

Jouluvalmistelut alkoivat hyvissä ajoin vielä kissavieraiden ollessa meillä (tytöt haettiin lopulta 23.päivä). Kissavieraita ei paljon vähempää olis meidän touhut voineet hetkauttaa, mutta omat kissat kyllä heti tiesivät, missä kassissa kinkku on ;D





Joulun odotukseen kuuluu tietysti myös käydä vähän haistelemassa raikasta pakkasilmaa - harvinainen erityisoikeus joulun alla tuo parvekkeelle pääseminen (verkottamaton parveke siis).



Hani olis halunnut heti takaisin sisään...



...kun taas Töppöstä lähinnä harmitti lumen määrä :D Hetken raasu kävi hangessa kävelemässä tassujaan ravistellen ja sitten sillekin riitti.



Jouluruokia valmistamassa kissat tottakai olivat apuna myös! Yhdessä piti katsoa reseptit netistä, mutta tyypit väsähti kesken kaiken.



Näin söpö nettivahti torahampaineen mulla oli...



...ja tällaiseksi kynsipedoksi se muuttui.



Ennen joulua myös askarreltiin kissojen kanssa kananmunakennoista sytykeruusuja joululahjoiksi :) Vaikka ei noista kissoista kyllä sanottavaa apua ollut...

























No joo, saatiin me jokunen ruusu valmiiksikin ja ilmeisesti oli saajilleen ihan mieluinenkin lahja, ns. hyötylahja :)