30.11.2010

Hanin sterilisaatio ja toipuminen



^ Kaverista huolehditaan <3

Sterilisoitavana kävi siis perjantaina meidän pikkuneiti ja hyvin on lähtenyt jo toipuminenkin käyntiin :) Itse tietenkin kauheassa vainoharhassa koko ajan vahdin haavaa ja kissan tekemisiä, vaikka pikkuneiti ei itse vaikuta koko haavaa huomaavankaan. Ja siisti, vain 1-2 sentin mittainen, viiltojälki neidillä vatsassaan onkin. Ja Hani itse tosiaan huitelee aivan vanhaan malliin jo, joten tuskin neiti kovin kivuliaskaan voi olla.

Paranemisaikahan yleensä on noin pari viikkoa ja sen jälkeen voidaan taas ottaa hoitokissojakin eikä tarvitse pentuja pelätä.

Hanilla tuossa jokin aika sitten oli kiimakin, jolloin kissa muuttui niin rasittavaksi riesaksi, että toista samanlaista en todellakaan halua katsella enää :P En tiedä onko aika kullannut muistot vai oliko Hani jotenkin erityisen rasittava kiimassaan. Kyllä mä muistan kuinka Kitikin oli levoton, mourusi muutaman päivän ja koitti pyllyä tarjota kaikille. Mutta kun tuo Hani huusi aivan suoraa huutoa niin, että pelkäsin jo naapureiden pian valittavan :D

Ihan perusmeininkiä siis, mutta sen lisäksi Hani merkkaili ahkerasti. Mä olen kai jotenkin tynnyrissä kasvanut, kun luulin, ettei tyttökissat merkkaile :O Mutta Hani kyllä kävi monta kertaa päivässä ruiskauttamassa hiekkalaatikon reunan yli seinille ja pitkin nurkkia lirautteli häntä väristen. Voi ärsytys! Meillä ei ole ikinä edes urokset merkkailleet! Noh, onneksi sitä ei kestänyt kuin pari päivää ja enimmät tosiaan tähdättiin kuitenkin sinne hiekkiksen puolelle.

Ja nyt tosiaan viimein käytiin neiti leikkauttamassa. Aikomus oli jo aiemmin, mutta sitten siihen tuli Hanin kiima, kissavieraita ja ripulia, jotka siirsivät suunnitelmia.

Perjantaina kello 14 Hanilla oli lääkäriaika ja kaikki sujui ihan normaalisti. Kyllä mua silti jänskätti ja koko ajan vahdin pienen hengitystä ja muuten. Vaikka tuttuahan tääkin jo oli, kun Kitin kanssa sama oltiin jo käyty läpi. Samoin poikien kastraatiot on tehty nukutuksessa ja Minttua jouduttiin lyhyen sairastelunsa aikana nukuttamaan usein muutenkin. Se nukkuva kissa vaan on aina niin pelottavan näköinen, kun usein sillä jää silmät auki... Niin kuin Hanillakin. Lääkärissä silmiin oli laitettu kuivumista estävää geeliä ja hoito-ohjeissa neuvottiin sulkemaan kissan luomia säännöllisin väliajoin, mitä ehdinkin tekemään ehkä kahdesti ennen kuin Hani jo reagoi sen verran, että silmät jäivät kiinni.



^ Töppönen tuli heti nukkuvaa Hania ihmettelemään, kun Hani aseteltiin keittiön lattialle lämpimään nukkumaan.

Leikkauksen jälkeen leikkaushaava suljettiin liimaamalla ja Hani sai kipulääkkeen ennen kotiin lähtöä. Ainakin Kitillä aikoinaan parani liimaamalla suljettu haava tosi nopeasti ja yleisestikin se kai häiritsee kissaa itseään vähemmän, kun ei jää mitään tikkejä näkyviin. Tikkejä kissa kai saattaa koittaa nyhertää irti, jos ne sitä häiritsee, kun taas liimattu haava on aivan litteä ja tasainen. Kitikin jo heti leikkauspäivän iltana kiipeili pitkin kirjahyllyjä, vaikka kuinka ihmiset yritti kieltää ja Hanikin koitti jo kovasti yöllä hyppiä :P Kiti myös pärjäsi ilman kauluria tai suojapukua alusta asti, kun se ei juurikaan osoittanut kiinnostusta haavaa kohtaan. Hani sen sijaan sai pitää kauluria ensimmäisen päivän ja osan seuraavastakin, sen jälkeen haava ei enää tuntunut vaivaavan. Kauluri myös havaittiin jo heti alkuun viholliseksi :P Mutta 10-12 päivää pitäis ohjeiden mukaan leikkaushaava suojata, joten me nyt koitetaan vähän vahtia, ettei haava pääse tulehtumaan, jos Hani sitä koittaa nuolla. Oikeastaan arvelin, että Töppönen olis voinut haluta Hania hoivata, mutta sekin on antanut masun olla rauhassa ja putsannut vaan Hanin päätä ja niskaa :)

Kahdelta tehdyn leikkauksen jälkeen puoli viiden aikoihin kotona alkoi Hani jo nukutuksesta heräillä ja liikkeelle yrittää! Ensimmäisenä Hani ahdistui kaulaan laitetusta kaulurista. Otettiinkin kauluri alkuun pois, kun se sai kissan panikoimaan. Parempi oli antaa toisen nukkua ensin rauhassa. Ja sen jälkeen Hani olikin melkolailla taju kankaalla koko päivän. Muutaman kerran tottakai yritti hoippua jonnekin, mutta väsy voitti aina lopulta kesken matkan.









^ Hoipertelemaan lähtenyt Hani nukahteli kesken matkan pitkin lattioita ja muutenkin alkuun koitti väkisin torkkua hereillä. Yleensä aina torkahti naamalleen, raasu <3

Kuuden aikoihin (3-4 tuntia leikkauksen jälkeen) Hani yritti jo hypätä syliin/tuolille/pöydälle. Päättäväisesti, vaikka jo ponnistusvaiheessa pyllähti. Lopulta laitettiin pyyhe tuohon pöydälle, jonka päälle Hani sitten rauhoittuikin taas muutamaksi tunniksi.





^ Vähän heräiltyään kääräisi itsensä söpölle kerälle. Silmissä vähän näkyy geeliä, kun pestä Hani ei vielä jaksanut.

Hyvä vaan, että nukkui :) Heti alettuaan heräillä Hani kerran oksensi (eka kissa meillä, jolle nukutus on aiheuttanut pahoinvointia), mutta muuten heräileminen sujui odotetulla tavalla. Ja toipuminenkin näyttäisi hyvin lähteneen käyntiin. Leikkauksen jälkeisenä päivänä Hani kerran pissasi lattialla kissoja varten olleisiin pyyhkeisiin, joten ehkä sillä oli kipuja tai jotain. Muutenkin Hani oli koko lauantain tosi väsyneen oloinen. Mutta vatsaansa ei aristanut eikä muutenkaan kivuliaalta vaikuttanut, joten ihan ymmärrettävää, että leikkauksen jälkeen väsyttää. Vaikka ihan rutiinijuttu onkin niin iso leikkaus pienelle kissalle kuitenkin.

Tötterö tosiaan laitettiin Hanille takaisin siinä vaiheessa, kun se alkoi olla sen verran tajuissaan, että pysyi tolpillaan ja yritti nuolla itseään. Alkuun sitä suorastaan vitutti ja naama oli raasulla ihan rutussa harmistuksesta <3 Mutta melko nopeasti Hani kaulurin hyväksyi, vaikka liikkuminen sen kanssa ei Hanilla aivan hallussa ollutkaan. Pöydän jalat vaan kopisi, kun yks ei ymmärtänyt kiertää. Suoraan vaan eteenpäin, *töks*, peruutus, uus yritys, *töks*, pakkia, uudestaan, *töks* ja tätä loputtomiin. Oli käydä jo vaaralliseksikin, kun Hani jäi keittiön pikkupöydän jalkoihin tötteröstään jumiin ja meinasi koko pöytä kaatua Hanin päättäessä puskea voimalla eteenpäin, kun ei muuten onnistunut.

Myös tuuletusikkunalle olis ollut pakko päästä, vaikka Hani ei sinne kovin sirosti hyppää ilman kauluriakaan. Kävi vähän jo pientä kissaa sääliksikin, kun yks hyppää ja kaatuu selällään suorilta tassuilta alas - jalat oikaisi alleen vasta just ennen lattiaan osumista. Ihme spagettia noi kissat!



Hyvin Hani lopulta kuitenkin malttoi kaulurin kanssa olla. Väsymystään nukkui paljon ja syöminenkin onnistui. Tai no, vesikipolla piti mun vähän käydä kauluria aina asettelemassa ja siltikin Hanille oli kauhea järkytys, kun ei yltänytkään vesikipossa uitettua tassuaan nuolemaan.



^ Tassun uittamista.



Samoin ruoan jälkeen sain käydä pyyhkimässä niin kaulurin, kissan kuin lattiatkin. Vaikka kyllä mua huvittikin, kun tää yks poimii ruokaa kauluriin, nostaa päänsä ja heilauttaa ruoan kaulurista suuhunsa :D Okei, kauluriin joutunut ruoka aiheutti näkökentässä ahdistusta, mutta lopulta päätyi suuhun aina kätevästi ennen kuin ehdin apuun.



Kauluria Hani tosiaan ei enää juurikaan ole tarvinnut, kun haava saa olla hyvin rauhassa kummaltakin kissalta ja alkuun valvottiin miehen kanssa vuoroissa Hania vahtimassa. Mutta toisistaan kissat piti pari päivää pitää erillään, koska Hani alkoi leikkauksen jälkeen oireilla kiimaa :O Alkuviikosta hieman kujersi, mutta se meni ohi eikä ennen leikkausta näitä oireita siis ollut, joten ilmeisesti leikkaus saattaa joissain kissoissa yleistä sekoilua laukaista. Hani tosiaan kujersi, kieriskeli ja pyllyään ketkutteli kovasti Töppöselle ja Töppönen tietysti yritti Hanin selkään könytä. Töppösestä erillään ollessaan Hani käyttäytyi normaalisti, joten en tosiaan tiedä oliko kiimaoiretta vai jotain muuta. Parissa päivässä onneksi meni ohi! :) Kovasti Töppönen on Hania haistellut, mutta ihan kavereita nuo taas jo on.









Tää nyt oli vähän tämmöinen tajunnanvirtasepostus. Eiköhän enimmät kuulumiset tässä olleet ja hyvässä voinnissa Hani tosiaan näyttäis olevan :) Niin kovasti peuhuaa sekä Töppösen kanssa että itsekseen, että mua vähän hirvittää katsella. Mutta haava ei vaivaa ja suht siistin näköinenkin on, joten pitää vaan olla huolehtimatta ja tarkkailla tilannetta. Toivotaan vaan, että haava paranee loppuun asti ongelmitta :)

11 kommenttia:

  1. Hyvä, ettei kaveri hylännyt toista poloista toipujaa! Kaverin kyljessä on hyvä parannella.

    VastaaPoista
  2. Paranemisia Hanille!

    Hanillakin näkyy olevan samanlaiset söpöt "jäniksen jalat" takatöppösinä kuin Unnalla :)

    VastaaPoista
  3. Naukulan Mamma, kaveri tosiaan onneksi on pitänyt hyvää huolta toisesta :D

    ella, kiitos! :) Takatöppöset! :D

    VastaaPoista
  4. Selkeesti Töppönen on hoitanu Hania<3

    VastaaPoista
  5. On juu, Töppönen hoivas toipilasta <3 Meillä muutenkin kissat on aina selvästi pitäneet huolta toisistaan, jos joku on ollut kipeä.

    VastaaPoista
  6. Tämä juttu oli hyödyllinen koska maanantaina leikataan minun kissani ja yksin asuvana pelottaa miten pärjään. Oliko pahoinvoiva? Mietin sitä että kauanko pitää tarkkailla leikkauksen jälkeen toipilasta ettei tukehdu oksennukseen jos oksentaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hani tosiaan oli hieman pahoinvoiva muutamaa tuntia leikkauksen jälkeen, muista kissoistamme kukaan muu ei ole koskaan rauhoituksen jälkeen oksennellut. Aikalaillahan se on sen muutaman tunnin, mitä sitä nukkuvaa kissaa tarvitsee vahtia :) Käsittääkseni oksentelu alkaa vasta kissan heräiltyä ja nukkuvan kissan tarkkailussa tärkeämpää onkin huolehtia siitä, että kissan hengitystiet ovat hyvin auki (kaula-selkäranka-linja suorassa) eikä kissan kieli pääse valumaan kissan nieluun.

      Kunhan ei anna kissalle ruokaa tai juomaa (vähän voi kissan huulia sormella kostuttaa) ennen kuin se on täysin hereillä niin sitä muutamaa tuntia pidempään tuskin tarvitsee koko ajan vahtia. Vaikka jokainen kissa tietysti on yksilö ja saattaa reagoida nukutukseen eri tavalla. Leikkauksen jälkeen ei yleensä kai kissalle herätyspiikkiä anneta, mutta siitä olen kuullut, että joillekin kissoille nimenomaan se aiheuttaa oksentelua, vaikka rauhoituksen muuten kestäisikin.

      Mutta älä suotta murehdi, hyvin se varmasti sujuu! :)

      Poista
  7. Hyvin meni kissan leikkaus.Pissat tuli joitakin kertoja lattialle kunnes kunnolla heräsi. Eikä kyllä kamalasti ekana iltana ja yönä nukkunut vaan oli hyppäämässä kokoajan jonnekkin. Keskiviikkona sai kaulurin pois ja puku jäi päälle mutta ei sitten tehnyt muuta 10pv kuin nukkui, nuoli paikkoja jonne ylsi ja kävi syömässä 2 kertaa päivässä ja silloinkin joko nostin ylös sängystä tai houkuttelin kovasti. Otin sitten puvun pois keskiviikkona ja heti puolet ruvesta nuoli pois. Mutta onneksi nyt on ok. Minä kyllä stressasin hirveästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että siellä toivuttiin leikkauksen jäljiltä ihan hyvin! :) Omistajahan näitä yleensä aina enemmän stressaa kuin kissa :D

      Poista
  8. Olipas mukava lukea samoista vaivoista noiden sterilisaatioiden kanssa. Minullakin kaksi kissaa.Majurihan ei ollut moksiskaan, mutta Ruusa-raukka.

    KUn ei ole aina kotona, en ole tohtinut jättää kauluria vielä pois. Huomenna vielä ja sitten se jätetään hiivattiin.

    On se sellainen harmi!

    VastaaPoista