Hani uudessa kodissaan

Hanin kotiutumisesta tulee pian kuluneeksi jo viikko, mutta en taas ole saanut blogia päiviteltyä. Viikossa on tapahtunut paljon ja ei juurikaan mitään. Viikko sitten perjantaina Hani tuotiin meille varovaisen toiveikkaina uuden, pysyvän kodin löytämisestä. Sovimme Hanin olevan ensin viikonlopun yli meillä "koeajalla", mutta mä olin jo heti lauantaina varma siitä, että Hanista me saamme juuri sen kaivatun kissan itsellemme.

Hani oli meillä heti kuljetusboksista ulos päästyään aivan kotonaan! Töppönen saattoi olla hieman hämillään uudesta tulokkaasta, kun ei juurikaan ole tyttökissoja tavannut ja leikkaamattoman tyttökissan hännän alla olikin selvästi jotain mielenkiintoista :D Ensimmäinen ilta sujui Töppöseltä uuden kissan pyllyä haistellen ja Hani löysi elämänsä rakkauden meidän hiiriterraariostamme.

Ensikohtaaminen:







Hani tosiaan on reipas pikkukissa ja rohkeasti lähti heti tutkimaan uutta paikkaa toisesta kissasta juuri välittämättä. Olisin odottanut edes yhtä pientä, epävarmaa sähähdystä jommankumman osalta, mutta ei, ei mitään. Ensin nenuteltiin heti kuljetusboksin ovella ja pyllyn haistelua lukuunottamatta molemmat suhtautuivat toisiinsa todella luontevasti, kuin olisivat jo vanhoja tuttuja.





Ensimmäisenä yönä yritettiin jo vähän leikkiäkin, mutta se jäi vielä muutamaan juoksuun ja pariin kuperkeikkaan. Kas, kun hiiret olivat Hanin mielestä noin miljoona kertaa kiinnostavampia kuin toinen kissa :D Ja Töppönen taas on hieman yksinkertainen. Jos Hani yrittää hypätä Töppösen kimppuun painiakseen niin Töppönen vaan alistuu peuhuutettavaksi ja antaa toisen riekkua päällään mielensä mukaan. Arvatenkaan Hanin mielenkiinto ei kauaa pysy yllä noin velton painikaverin kanssa. Mutta Töppönen on tuollainen aina kaikkien hoitokissojenkin kanssa. Se antaa toisen kissan telmiä kimpussaan ja saattaa hieman ottaa haliotetta toisesta kissasta sen enempää painimatta kuitenkaan. Painiin haastamistakin Töppönen yrittää lähinnä laittamalla tassunsa toisen kissan päälle eikä toiset kissat tätä tietenkään ymmärrä :D Töppöselle täytyy toisten kissojen aina opettaa noi leikit ja kyllä yleensä vähintään parin päivän jälkeen on se yhteinen kieli löytynyt ja kova myllerrys vaan käy, kun kissat juoksee ja painii yhtenä myttynä <3

Nyt kun Hani malttaa hetkeksi taas jo irrottaa katseensa hiiristäkin niin he ovat hyvin ystävystyneet Töppösen kanssa :) Paljon rallitetaan ja leikitään juoksuleikkiä, joka on Töppösen lempileikki. Hani oli heti innolla mukana, kun Töppönen sai ensimmäisen kerran haastettua Hanin juoksemaan. Nyt täällä juostaankin innoissaan hännät mutkalla asuntoa edestakaisin vuorotellen toista jahdaten :D Painiminenkin alkaa jo vähitellen sujumaan ja muutaman kerran on jo vauhdissa karvatkin pöllynneet.





^ Hani kissanminttupöllyissä heti ensimmäisenä iltanaan.

Mä en nyt juurikaan keksi mitään kerrottavaa Hanin kotiutumisesta :D Näin tylsästi täällä on mennyt. Uusi kissa on ollut heti kuin kotonaan eikä tosiaan ole Töppösessäkään aiheuttanut sen kummempaa hämmennystä kuin hoitokissatkaan. Kissat tykkää toisistaan ja me tykätään kissoista ja eiköhän kissatkin meistä tykkää. Nyt meillä tosiaan on taas kaksi sylikissaa <3 Töppönen tykkää kölliä sylissä paijattavana, kun taas Hani saattaa kömpiä unisena syliin ihan vaan nukkumaan. Ihmeellinen kissa, kun siihen ei tarvitse edes koskea, kun se vaan makaa sylissä velttona ja hurisee itsekseen. Aivan ihana. Myös ihmisten vieressä sängyssä molemmat kissat tykkää nukkua ja se onkin sitten yleensä aina ihminen, joka hakee asentoaan sen mukaan, että kissat mahtuu olemaan mukavasti :D





Mä just toisaalla sanoinkin, että tuntuu kuin Hani olis ollut meillä aina :) Johtuu varmaankin siitä, että Hani on tosiaan aivan alusta asti suhtautunut meihin kotinaan eikä uuden kissan kanssa ole aiheutunut minkäänlaista ihmetystä. Kissa vaan tuotiin meille ja sitten se olikin heti meidän kissa :D Tietysti lievä mustasukkaisuus kalvaa, kun tietää Hanin sopeutuvan näin hyvin mihin tahansa ja se on noin hellä kaikkia ihmisiä kohtaan, joten me ei olla sille (vielä) mitenkään erityisiä. Mutta en mä silti valita. Täydellinen kissa me tuosta saatiin :) Ja joojoo, mä koitan pitää tämän mielessä myös sitten, kunhan tuo viimein tajuaa olevansa kissa ja aloittaa tihutyöt :D



Sunnuntaina kissat nukkuivat ensimmäistä kertaa lähekkäin ja tiistaihin mennessä alettiin nukkua jo kiinni toisessa. Muutaman asennonvaihdon jälkeen kissat päätyivät jo kosketuksiin toisiinsa ja tiistaista asti täällä ollaankin jo toisen kyljessä kiinni nukuttu. Nyt Hani ja Töppönen näyttävät jo olevan niin läheisiä, että itsenikin on vaikea muistaa, että vasta viikko sitten nuo tapasivat ensimmäisen kerran. Töppönen on aivan rakastunut ja melko tyytyväiseltä Hanikin vaikuttaa, joten aivan täydellinen pari noista saatiin.

Tämä kuva tiistailta, lisää yhteiskuvia lupaan myöhemmin ;)